IPCC

IPCC:n puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2015 lähtien eteläkorealainen taloustieteilijä Hoesung Lee. Edellisenä puheenjohtajana vuosina 2002–2015 toimi taloustieteilijä Rajendra Pachauri. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ruotsalainen meteorologi Bert Bolin (1988–1997), ja hänen seuraajansa oli brittiläissyntyinen yhdysvaltalainen kemisti Bob Watson (1997–2002).

IPCC:n jäseninä on vuonna 2022 on 195 valtiota, jotka ovat myös WMO:n jäseniä^[9]. IPCC:n toimintaa ohjaa noin kerran vuodessa kokoontuva yleiskokous, johon osallistuu valtioiden, tutkimusinstituutioiden ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijoita ja edustajia. Yleiskokous päättää IPCC-raporttien aiheista ja aikataulusta, paneelin työstä vastaavien henkilöiden valinnasta, budjeteista sekä toimintaperiaatteista^[10].

Suomen ympäristöministeriön asettaman IPCC-työryhmän tehtävänä on valmistella ja tukea Suomen osallistumista IPCC:n toimintaan. Työryhmän puheenjohtajana kaudella 2019–2022 toimi Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski^[11].

IPCC on julkaissut kuusi laajaa arviointiraporttia, jotka sisältävät ilmastotutkimuksen eri osa-alueita käsitteleviä osaraportteja. IPCC:n raportit ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.^[12][8] Vuoden 2007 raportin ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2007, loput myöhemmin samana vuonna. Ilmastonmuutoksen perustieteeseen keskittyvän ensimmäisen työryhmän osaraportin tekeminen aloitettiin marraskuussa 2003. Raportin sisältö kävi läpi kaksi kommentointikierrosta, joiden aikana yli 650 asiantuntijaa, hallitusta ja kansainvälistä järjestöä jättivät yhteensä yli 30 000 kommenttia.^[13] Edelliset raportit julkaistiin 1990, 1995 ja 2001. Viides arviointiraportti julkaistiin 2014 ja kuudes arviointiraportti (eng. Sixth Assessment Report, AR6) julkaistiin kokonaisuudessaan maaliskuussa 2023.^[6]

Lokakuussa 2018 IPCC julkaisi erikoisraportin, jossa arvioitiin teollisen ajan alun jälkeisen 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksia maapallolla. Raportissa esitellään myös keinoja hillitä lämpenemistä 1,5 asteeseen.^[14] Vuonna 2019 julkaistiin erikoisraportti valtameristä ja jäätiköistä. Se oli osa kuudennen arviointiraportin kirjoitusprosessia.

Raporttien synty

Kaikkien IPCC:n raporttien kirjoittaminen noudattaa seuraava menettelyä.

• IPCC:n yleiskokous hyväksyy luonnoksen raportin aihesisällöksi
• hallitukset ja organisaatiot nimeävät asiantuntijat
• valitaan kirjoittajat
• 1. luonnos
• 1. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat (noin 8 viikkoa)
• 2. luonnos
• 2. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat ja hallitukset (vähintään 8 viikkoa)
• lopullinen luonnos
• hallitukset kommentoivat yhteenvetoa poliittisille päättäjille
• asianosainen työryhmä/IPCC:n yleiskokous hyväksyy raportin/yhteenvedon poliittisille päättäjille
• julkaisu

Arviointiraporttien kirjoittajat jakautuvat aihe- tai lukukohtaisesti vastuussa oleviin pääkirjoittajiin (myös johtava kirjoittaja) (eng. lead author) ja näistä valittuihin, laajemmista kokonaisuuksista vastaaviin koordinoiviin pääkirjoittajiin (eng. coordinating lead author), ja joukkoon pääkirjoittajien nimeämiä avustavia kirjoittajia (eng contributing authors). Ne asiantuntijoista, joita ei valita johonkin näistä tehtävistä, toimivat luonnoksia arvioivina kommentaattoreina (eng expert reviewer). ^lähde?

Pääkirjoittajien valinnassa pyritään monipuolisuuteen näkökannoissa, asiantuntemuksessa ja tasapuolisuuteen niin maantieteellisessä, kuin taloudellisessa mielessä. Samaan pyritään kommentointiprosessissa. Kirjoittajien lisäksi luvuille ja yhteenvedoille nimetään kullekin kaksi toimitussihteeriä joista toinen valitaan nimetyistä asiantuntijoista ja toinen asianomaisen IPCC:n työryhmän henkilöstöstä. Heidän tehtävänään on esittää kommentaattoreita työryhmälle ja valvoa pääkirjoittajista riippumattomasti arviointiprosessin ja toimitustyön objektiivisuutta, mutta myös auttaa pääkirjoittajia luonnoksien kirjoittamisessa. ^lähde?

Arviointiprosessin aikana asiantuntijakommentaattorit voivat halutessaan saada nähtäväkseen hallitusten edustajien ja muiden asiantuntijoiden arviot. Viidennen arviointiraportin asiantuntijoiden nimeämisvaiheessa kuka tahansa tieteellinen asiantuntija saattoi hakea hyväksymistä kirjoittajaksi tai kommentoijaksi.^[15][16][17]

Neljäs arviointiraportti 2007

IPCC:n neljäs arviointiraportti Climate Chance 2007 (engl. Fourth Assesment Report, AR4) on neliosainen. Jokainen kolmesta työryhmäraportista sisältää yksityiskohtaisen tieteellisen katsauksen ja erilliset yhteenvedot asiantuntijoille (Technical summary) ja poliittisille päättäjille (Summary for policymakers).

• I työryhmän raportti: tieteellinen perusta^[18]
  • keskittyy esittämään sen tieteellisen tiedon, minkä arvioitiin olevan tärkeintä poliittisen päätöksenteon kannalta
  • perustuu vuoden 2006 puolivälissä saatavilla olleeseen tieteellisen kirjallisuuteen
• II työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ja yhteiskuntaan, niiden haavoittuvuus ja sopeutuminen
• III työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen hillitseminen^[19]
  • mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta tai jopa välttää se
  • näiden toimien kustannukset ja vastaavasti toimettomuudesta seuraavat kustannukset
  • milloin viimeistään pitää ryhtyä rajuihin päästövähennyksiin, jotta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu ilmakehässä voidaan pysäyttää
  • vaadittavat poliittiset toimet tämän mahdollistamiseksi
  • vastatoimet ja kestävä kehitys
• yhteenveto edellisistä. Sen tarkoituksena on auttaa hallituksia ja muita päätöksentekijöitä niin julkisella kuin yksityisellä puolella näiden ilmastonmuutoksen vastaisissa päätöksissä ja toimissa.^[20]

Neljäs arviointiraportti, kuten useimmat IPCC:n 1996 jälkeen julkaistut raportit on luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi IPCC:n verkkosivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)

Viides arviointiraportti 2014

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

IPCC:n viides arviointiraportti julkaistiin vuonna 2014. Asiasta päätti IPCC huhtikuussa 2008 ja yleisistä suuntaviivoista ja aikatauluista sovittiin IPCC:n 31. kokouksessa lokakuussa 2009. IPCC julkaisi viidennen raportin 831 kirjoittajaa 23. kesäkuuta 2010.^[16] Joukossa oli neljä tutkijaa Suomesta.^[21]

Viides arviointiraportti koostuu kolmesta osaraportista sekä kokoavasta synteesiraportista. Jokainen kolmesta työryhmäraportista sisältää yksityiskohtaisen tieteellisen katsauksen ja erilliset yhteenvedot asiantuntijoille (Technical summary) ja poliittisille päättäjille (Summary for policymakers).

• I työryhmän raportti: tieteellinen perusta (Climate Change 2013: The Physical Science Basis)^[22]
  • Raportissa on arvioitu erilaisten lämpenemisskenaarioiden todennäköisyyksiä ja vaikutuksia. Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta.
• II työryhmän raportti: Vaikutukset, sopeutuminen, haavoittuvuus (Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability)^[23]
  • Osaraportin mukaan ilmastonmuutos uhkaa niin ihmisten terveyttä, maa- ja meriekosysteemejä, vesivaroja kuin ihmisten elinkeinoja napa-alueilta tropiikkiin, pieniltä saarilta mantereille. Eniten kärsivät köyhät maat, joiden sopeutumiskyky on heikko.^[24]
• III työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen hillitseminen ^[25]
• Synteesiraportti (AR5 Synthesis Report: Climate Change 2014)^[26]
  • Raportin mukaan ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on selvä. Kasvihuonekaasujen pitoisuus on nyt korkeammalla kuin koskaan edeltävän 800 000 vuoden aikana. ^[27]

Raportin ensimmäinen osa julkaistiin syyskuussa 2013. Ensimmäinen osa keskittyy havaintoihin ilmastonmuutoksen vaikutuksista meriin, jääalueisiin, ilmakehään sekä maanpintaan. Vuonna 2014 julkaistut osat keskittyivät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, niihin sopeutumiseen, sekä muutoksen hillitsemiseen ja sen torjuntaan.^[28]

Kuudes arviointiraportti 2021–2023

IPCC:n kuudes arviointiraportti (engl. Sixth Assessment Report, AR6) julkaistiin vuosina 2021–2023. Raportti koostuu kolmesta osaraportista ja yhteenvetoraportista. Sen ensimmäinen osa julkaistiin elokuussa 2021, toinen helmikuussa 2022 ja kolmas huhtikuussa 2022. Yhteenvetoraportti (synteesiraportti) julkaistiin maaliskuussa 2023. Aiempien IPCC:n arviointiraporttien tapaan osaraporttien teko oli jaettu omille asiantuntijaryhmilleen (engl. Working Groups 1-3).^[29]

• I ensimmäinen osaraportti (WG 1) keskittyy ilmastonmuutoksen luonnontieteelliseen, fysikaaliseen taustaan.
• II toinen osaraportti (WG 2) keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen.
• II kolmas osaraportti (WG 3) keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään.
• IV yhteenvetoraportti (synteesiraportti) kokoaa yhteen kolmen osaraportin keskeiset tulokset.^[29]

Ilmatieteen laitos on suomentanut I osaraportin tiivistelmän Yhteenveto päätöksentekijöille (engl. Summary for Policymakers). ^[30]

Kuudennen arviointiraportin kirjoittamiseen osallistui kaksi suomalaisia tutkijaa; Annalea Lohila (ensimmäinen osaraportti) ja Tero Mustonen (toinen osaraportti).^[6]

I Ensimmäinen osaraportti (WG 1)

Elokuussa 2021 ilmestynyt ensimmäinen osa käsittelee ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa kooten yhteen tiedot ilmastojärjestelmän muutoksista.

Ensimmäinen työryhmä totesi muun muassa, että ihmisten toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt olivat jo muuttaneet ilmastoa merkittävästi. Useiden vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden todennäköisyys oli kasvanut. Myös monet meriä ja mannerjäätiköitä koskevat muutokset olivat jo peruuttamattomia tai palautuisivat hitaasti. Tulevien muutosten laajuus riippuisi siitä, miten kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, päästöt kehittyvät tulevaisuudessa.^[29]

Raportin mukaan maapallon keskilämpötila oli noussut noin 1,1 °C esiteolliseen aikaan verrattuna ja ihmisten toiminta oli aiheuttanut lähes kaiken tämän lämpenemisen. Ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet, lämpötila ja merenpinta kohosivat ja jäätiköt vetäytyivät nopeammin kuin tuhansiin vuosiin. Arktisella alueella ilmasto lämpeni nopeammin kuin maapallolla keskimäärin – jopa yli kaksinkertaisella vauhdilla.^[31] Maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen Pariisin sopimuksen vaatimiin 1,5 asteeseen vaati merkittäviä ja kiireellisiä päästövähennyksiä.^[32][33]

Yksi ensimmäisen osaraportin pääkirjoittajista oli suomalainen Annalea Lohila.^[34]

II Toinen osaraportti (WG 2)

Toinen osaraportti keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen. Raportissa todetaan muun muassa, että ilmastonmuutos on uhka ihmisten hyvinvoinnille. Ilmastonmuutoksen vaikutukset jakaantuivat alueellisesti epätasaisesti. Yli kolme miljardia ihmistä asui erittäin haavoittuvissa olosuhteissa. Ilmastonmuutoksen hillintätoimien lisäksi tarvittiin entistä tehokkaampia sopeutumistoimia.^[35]

Yksi toisen osaraportin pääkirjoittajista oli suomalainen Tero Mustonen.^[6]

III Kolmas osaraportti (WG 3)

Kolmas osaraportti keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään. IPCC:n mukaan päästövähennystoimia oli kiihdytettävä jo seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta kansainväliset tavoitteet ilmaston lämpenemisen rajaamiseksi olisi mahdollista saavuttaa. Teknologiset ratkaisut vuoden 2019 päästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä olivat jo olemassa.^[36]

Yhteenvetoraportti

Yhteenvetoraportti kokoaa yhteen vuosina 2018–2022 julkaistut osaraportit ja erikoisraportit.^[37]

AR6-erikoisraportit

Osana AR6-sykliä IPCC julkaisi vuosina 2018–2019 neljä raporttia:

• erikoisraportti merestä, jäästä ja lumesta (julkaistu syyskuussa 2019)
• erikoisraportti maankäytöstä (julkaistu elokuussa 2019)
• erikoisraportti 1,5 asteesta (julkaistu lokakuussa 2018)
• kasvihuonekaasujen inventaarioiden menetelmäraportti (julkaistu toukokuussa 2019).^[29]

Erikoisraportti merestä, jäästä ja lumesta

IPCC:n vuoden 2019 erikoisraportin mukaan Ruotsin ja Norjan jäätiköistä 80 prosenttia voi kadota 2100 mennessä, mikäli päästöjä ei leikata. Lisäksi Alppien ja Skandinavian jäätiköt vaarassa ja merenpinta voi nousta jopa metrin.^[38]

IPCC:n 2019 raportin mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena:^[39]

• Itämeren jääpeite ja lumitalvet vähenevät Suomessa
• meren rehevöityminen voimistuu ja meren pohjaan happikadot lisääntyvät
• vuosisadan loppuun mennessä tulvariski kasvaa etenkin Suomen etelärannikolla

Erikoisraportti maankäytöstä

Elokuussa 2019 julkaistun raportin mukaan "ennennäkemättömän nopeasti lisääntynyt maankäyttö on kiihdyttänyt osaltaan ilmaston lämpenemistä, aavikoitumista ja elinympäristöjen köyhtymistä viime vuosikymmeninä."^[40]

Erikoisraportti 1,5 asteesta

Raportissa arvioitiin teollisen ajan alun jälkeisen 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksia maapallolla sekä esiteltiin myös keinoja hillitä lämpenemistä 1,5 asteeseen.

IPCC julkaisi 8.lokakuuta 2018 Erikoisraportti 1,5 asteesta -yhteenveto päätöksentekijöille (eng. Special Report in 2018 on the impacts of global warming of 1.5 - Summary for Policymakers).^[41]

Kasvihuonekaasujen inventaarioiden menetelmäraportti

IPCC(ja sen 195 osapuolta hyväksyivät päivitetyt menetelmäohjeet kasvihuonekaasupäästöjen ja –poistumien arviointia varten yleiskokouksessaan 12.5.2019. Näiden ohjeiden oli tarkoitus täydentää käytössa olleita ohjeita esimerkiksi oletusarvojen ja päästökertoimien osalta.^[42]

Ilmastonmuutos on pitkäaikainen ja kumuloituva ongelma. CO₂ kerääntyy ilmakehään vuosikymmenien kuluessa. On olemassa maksimimäärä, joka johtaa vaikeuksiin. IPCC:n mukaan maksimi on 4,1 mrd tonnia hiiltä vuosittain 2004–2300. Nykyinen päästö^selvennä on 6,3 mrd tonnia hiiltä vuodessa.^[43]

Vaikka yksittäiset tieteentekijät ovat ilmaisseet erimielisyytensä IPCC:n tuloksista^[44], ilmastotieteilijöiden ylivoimainen enemmistö (97 %)^[45] yhtyy niihin.^[46][47]

31 487 amerikkalaista tiedemiestä, joiden joukossa 9 029 filosofian tohtoria, allekirjoitti vetoomuksen, jossa kehotetaan Yhdysvaltojen hallitusta eroamaan Kioton sopimuksesta.^[48] 9 000 tohtoria on alle 1 % kaikista yhdysvaltalaisista tohtoreista.^[49] Samassa vetoomus todetaan että "ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmisen toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidi-, metaani- tai muut kasvihuonekaasujen päästöt aiheuttaisivat nyt tai nähtävissä olevassa tulevaisuudessa mitään katastrofaalista lämpenemistä ilmakehässä tai vakavia häiriöitä maapallon ilmastossa. Sen sijaan on olemassa runsaasti tieteellisiä todisteita siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on monin tavoin hyödyksi kasvi- ja eläinkunnalle."^[50]

Virheet vuoden 2010 raportissa

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseksi esitetyt tarvittavat toimenpiteet tarkoittavat laajoja yhteiskunnallisia muutoksia, jonka johdosta aihe on myös herättänyt vastareaktioita. Tämän johdosta IPCC:tä syytettiin vahvasti julkisuudessa valehtelusta, paneelin jouduttua myöntämään tammikuussa 2010 ennustaneensa virheellisesti Himalajan jäätiköiden saattavan sulaa vuoteen 2035 mennessä.^[51] Vahvistamattoman ja myöhemmin virheelliseksi osoittautuneen tiedon raporttiin lisännyt aasialainen tutkija perusteli lähteiden käyttöä halulla vaikuttaa päättäjiin alueelle potentiaalisesti tärkeässä asiassa.^[52] Vuoden 2010 alussa konservatiivisessa Sunday Telegraphissa esitettiin väitteitä, joiden mukaan osana IPCC:n todistusaineistoa oli muun muassa vuoristokiipeilylehden artikkeli ja maisterinopinnäyte, jossa oli haastateltu sveitsiläisiä turistioppaita vuoristoalueella.^[53] Virheellisyys osassa tieteellistä prosessia ei välttämättä kumoa muiden osien väitteitä, vaikka laskeekin jossain määrin uskottavuutta. IPCC on kritisoidun raportin jälkeen julkaissut kaksi muuta raporttia 2014 ja 2018, joista vastaavaa kohua ei ole noussut.

• Ilmastonmuutoskeskustelu
• Rooman klubi

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta IPCC.

• IPCC:n kotisivu
• IPCC:n kuudes arviointiraportti - tietoa suomeksi Ilmatieteen laitoksen sivuilla

• IPCC:n neljäs arviointiraportti (AR4), 2007
  • Ilmastonmuutos 2007: Osa 1 – Luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille 19. huhtikuuta 2007. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2007: Osa 2 – Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus. Yhteenveto päätöksentekijöille Huhtikuu 2007. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2007: Osa 3 – Ilmastonmuutoksen hillitseminen. Yhteenveto päätöksentekijöille 6. heinäkuuta 2007. IPCC.
• IPCC:n kolmas arviointiraportti (AR3), 2001
  • Ilmastonmuutos 2001: Osa 1 – Luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille 20. tammikuuta 2001. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2001: Osa 2 – Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus. Yhteenveto päätöksentekijöille 16. helmikuuta 2001. IPCC.
  • Ilmastonmuutos 2001: Osa 3 – Ilmastonmuutoksen hillitseminen. Yhteenveto päätöksentekijöille 26. maaliskuuta 2001. IPCC.

Raportit ovat luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi osoitteessa http://www.ipcc.ch/.