Kiinalainen kalenteri

Aurinkokalenteri perustuu Maan kiertoon Auringon ympäri tai kuten kiinalaiset sen näkivät, auringon kulkuun pitkin ”Keltaista polkua” eli ekliptikaa. Sen neljä kulmaa ovat talvipäivänseisaus, kevätpäiväntasaus, kesäpäivänseisaus ja syyspäiväntasaus. Näin saadut vuoden neljä osaa on jaettu kolmeen yhtä pitkää jaksoon ja tuloksena on 12 kuukautta.

Aurinkokalenterin kuukaudet on jaettu kahteen osaan. Kuun alkupuoli on jie 節 ja jälkipuoli qi 氣.

Aurinkojaksot (jieqi 節氣, kirjaimellisesti sään solmukohta) on edelleen jaettu kolmeen, noin viiden päivän mittaiseen osaan (hou 候). Vuodessa on 72 houta.

Teoriassa jokainen hou sisältää viisi päivää. Vuorokaudessa on 12 tuntia (shí 時). Viiden päivän jakso käsittää 60 shitä. Todellisuudessa se, että vuoden pituus on noin 365,25 päivää eikä 360 päivää, aiheuttaa sen, että jokainen aurinkokalenterin osa on hieman pidempi kuin teoreettinen ihanne.

Aurinkokalenteria on kutsuttu myös maanviljelijän kalenteriksi, koska se auttoi maanviljelijöitä ajoittamaan maatyöt.

Kuukalenteri perustuu Kuun vaiheisiin.

Kuukalenterin mukainen kuukausi on kahden uudenkuun välinen aika. Kuuvuoden alku on toinen uusikuu talvipäivänseisauksen jälkeen.

Kiinalaiset kuukalenterin mukaiset vuodet 1924–2044

Päivät ovat kiinalaisen aikavyöhykkeen (UTC+08:00) mukaan laskettuja. Joissakin tapauksissa tarkka uuden kuun aika saattaa osua Suomen aikavyöhykkeellä (UTC+02:00) edellisen vuorokauden puolelle.

Kuukausia kutsutaan normaalisti niiden järjestysnumeroilla: ensimmäinen kuukausi, toinen kuukausi jne.

Kiinalaiset ovat nimenneet vuosituhansien saatossa kuukausia myös luonnon kiertokulun mukaan. Tässä on esimerkkinä yksi nimilista.

Suurin osa perinteisistä kiinalaisista juhlista vietetään kuukalenterin mukaan.

Koska Auringon ja Kuun kierrot ovat eri pituiset, kaikki kansat, jotka käyttivät molempia ajan laskemiseen, joutuivat luomaan menetelmän, joka ajoittain synkronisoi niille pohjautuvat ajanlaskut keskenään. Kiinalaisilla on vuosituhansien aikana ollut useampia erilaisia sääntöjä asiasta. Nykyään 19 vuoden jakson (Metonin jakson) kuluessa kuukalenteriin lisätään yhteensä seitsemän lisäkuukautta, jotta se pysyisi tahdissa aurinkokalenterin kanssa.

Varsinainen käytössä oleva kalenteri on aurinko- ja kuukalenterin yhdistelmä. Sitä nimitetään muun muassa maanviljelyskalenteriksi (農历 nónglì) tai vanhaksi kalenteriksi (舊历 jiùli) erona uuteen länsimaiseen kalenteriin (西历 xīlì). Nykyisin gregoriaaninen kalenteri on virallinen kalenteri, mutta alkuperäisellä kiinalaisella kalenterilla on yhä suuri merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä Itä-Aasiassa.

Aurinkokalenterin vuosi (岁 suì) alkaa jiellä Kevään alku (立春 lìchūn), joka on aina helmikuun 3., 4. tai 5. päivä. Kevään alku aloittaa yín (寅)-kuukauden, joka on vuoden ensimmäinen kuukausi.

Kuukalenterin vuoden (年 nián) alku on toinen uusikuu talvipäivänseisauksen jälkeen. Sen päivämäärä gregoriaanisessa kalenterissa vaihtelee tammi–helmikuun puitteissa. Kuukalenterin vuodenvaihde on virallisen uudenvuodenjuhlan aika. Vuoden ensimmäinen kuukausi on ensimmäinen kuukausi eli pääkuukausi (正月 zhēngyuè).

Eri vuosista käytetään eläinten nimiä, jotka toistuvat joka 12. vuosi seuraavasti (alkaen kiinalaisesta uudenvuodenpäivästä tammikuun lopulla tai helmikuussa) :

Gānzhīn (干支, runko-oksa) vanhin osa on ollut käytössä tuhansia vuosia. Se koostuu taivaallisista rungoista ja maallisista oksista. Se tunnetaan myös nimellä jiazi.

Taivaalliset rungot

Pääartikkeli: Taivaalliset rungot

Vanhimmat tunnetut ajan laskemiseen käytetyt merkit ovat kymmenen taivaallista runkoa (天干, pinyin: tiāngān). Niillä laskettiin 10-päiväisen viikon päiviä. 2000-luvun alkuvuosina tehdyt arkeologiset löydöt antavat ymmärtää, että näitä merkkejä on käytetty jo noin 7000 vuotta sitten. Shang-dynastian aikana ainakin kuninkaat nimettiin syntymäpäivänsä rungon nimellä.

Taivaalliset rungot edustavat viiden elementin yin- ja yang-vaiheita.

Maalliset oksat

Pääartikkeli: Maalliset oksat

12 maallista oksaa (地支, pinyin: dìzhī) ovat taivaallisia runkoja nuorempi ajanlaskumenetelmä. Oletetaan, että se on saanut alkunsa Jupiterin noin 12-vuotisen kierron vuosien laskemisesta. Jupiteria kutsutaan myös vuositähdeksi (歳星, pinyin: Suìxīng). Maalliset oksat ovat ns. vasta-Jupiter eli ne kulkevat päinvastaiseen suuntaan kuin Jupiter.

Kahdentoista luku on tehnyt oksista vuoden 12 kuukauden luonnollisen nimeäjän. Myös vuorokausi jaettiin 12 tuntiin (yhden tunnin kesto on kaksi länsimaista tuntia), joten myös ne oli helppo nimetä oksien mukaan.

Historiallisena aikana maalliset oksat ja ilmeisesti muilta kansoilta opittu 12 eläimen järjestelmä (dodekaoros) rinnastettiin niin, että zi vastaa rottaa, chou härkää jne. Nämä eläimet ovat samat, joita käytetään myös vuosien niminä.

Jiazi-kalenteri

Jiǎzǐ (甲子) yhdistää taivaalliset rungot ja maalliset oksat. Ensimmäinen runko ja oksa yhdistetään, sitten toinen runko ja oksa, kolmas runko ja oksa jne. Kun on päästy kymmenennen rungon loppuun, on vielä kaksi oksaa jäljellä. 11. oksalle annetaan pariksi ensimmäinen runko ja 12. oksalle toinen runko. Nyt oksat loppuvat, mutta runkoja on jäljellä kahdeksan. Niinpä aloitetaan taas oksien alusta. Tätä jatketaan, kunnes viimeinen runko tapaa viimeisen oksan. Tuloksena on 60 runko–oksa-paria eli pilaria.

Näillä 60 pilarilla nimetään vuodet, kuukaudet, päivät ja tunnit katkeamattomasti toistuvana kiertona. Sitä voidaan jatkaa loputtomasti eteen- tai taaksepäin, mistä johtuu kiinalaisen kalenterin nimi ”10 000 vuoden kalenteri”.

Jiazi-menetelmä on tärkeimpien kiinalaisen astrologian haarojen perusta.

Nimeä Xia-kalenteri (夏岁) käytetään sekavasti kiinalaisen ajanlaskun eri versioista. Toisten mukaan se on vuodenaikakalenteri eli noudattaa aurinkokalenteria yhdistettynä jiazi-menetelmään. Toisten mielestä se viittaa kuukalenterin ja aurinkokalenterin yhdistelmään. Sitä voidaan jopa käyttää kuukalenterin synonyyminä.

Nimi tulee Xià-dynastiasta (夏, noin 2100–1600 eaa.), jonka aikana kehitettiin ensimmäinen tunnettu virallinen kalenteri. Pohjoisen vakan (北斗 Běidǒu) eli Otavan avulla määriteltiin kuukaudet. Xia xiao zheng on nykypäiviin säilynyt dokumentti Xia-kalenterista, joka esittää Auringon, Kuun ja tähtien liikkeet vuoden 12 kuun kauden aikana. Se näyttää eläintenkasvatuksen ja maanviljelyn kannalta tärkeät ajankohdat. Nykyiset Xia-kalentereiksi kutsutut kalenterit eroavat alkuperäisestä Xia-dynastian aikaisesta kalenterista.

Aika jaetaan isompiin jaksoihin usealla tavalla. Yleisimmin käytössä olevia menetelmiä on kaksi:

• Sanyuan, jiuyun 三元九運 eli kolme aikakautta, yhdeksän ajanjaksoa
• Yiyuan, bayun 二元八運 eli kaksi aikakautta, kahdeksan ajanjaksoa

Molempien perustana on 180 vuoden jakso, joka jaetaan eri tavoin aikakausiin ja ajanjaksoihin.

Kolme aikakautta, yhdeksän ajanjaksoa

Sanyuan, jiuyun (三元九運 sānyuán jiǔyùn)

180 vuotta sisältää kolme 60 vuoden aikakautta: yläkausi, keskikausi ja alakausi. Aikakausi sisältää kolme 20 vuoden ajanjaksoa, jotka on numeroitu yhdestä yhdeksään.Aikakaudet ja ajanjaksot esitetään seuraavasti:

Aikakausien toisiaan vastaavilla ajanjaksoilla 1-4-7, 2-5-8 ja 3-6-9 on keskenään erityissuhde, jota monessa yhteydessä kutsutaan nimellä sanbangua (三般卦 kolmen ryhmän guat eli trigrammit).

Ajanjaksot vaihtuvat aurinkokalenterin mukaisesti "Kevään alussa".

Kaksi aikakautta, kahdeksan ajanjaksoa

Eryuan, bayun (二元八運 èryuán bāyùn)

Menetelmän perustana ovat Yijingin kahdeksan trigrammia. 180 vuotta sisältää kaksi aikakautta, yläkauden ja alakauden. Aikakausi sisältää neljä ajanjaksoa, jotka on numeroitu yhdestä neljään ja kuudesta yhdeksään. Koska trigrammeja on vain kahdeksan, numero 5 (keskusta, maa) jätetään huomiotta.Aikakaudet ja ajanjaksot esitetään seuraavasti:

Ajanjaksojen pituus määritetään antamalla arvot niiden yin- ja yang-viivoille. Näin päädytään keskenään eripituisiin ajanjaksoihin:

Ajanjaksot vaihtuvat aurinkokalenterin mukaisesti "Kevään alussa" tai "Talvipäivänseisauksena", koulukunnasta riippuen.

Pääartikkeli: 28 xiuta

28 xiuta (二十八宿, pinyin: èrshíbā xiù) ovat ekliptikan tuntumassa sijaitsevia kiinalaisia tähtikuvioita. Ne ovat myös taivaankannen sektoreita, joita lännessä kutsutaan kuunhuoneiksi. Näin siksi, että kuun vaiheita seuraamalla pystyttiin määrittelemään Auringon kulloinenkin asema taivaalla. Kuun kausi on noin 28 päivää, joten ekliptika jaettiin 28 osaan. Tähdet, jotka olivat kullakin sektorilla, muodostivat tähtikuvion, jonka mukaan sektori nimettiin.

Kuun katsottiin hallitsevan päiviä 28 xiun luonteiden mukaisesti.

Xiut kattavat länsimaisen kalenterin mukaan tasan neljä viikkoa. Täten samat neljä xiuta osuvat aina samalle viikonpäivälle. Kiinalaisen astrologian mukaan syntymän viikonpäivä eli xiu, jossa kuu sijaitsee syntymän hetkellä, vaikuttaa ihmisen luonteeseen ja elämään. Jokainen xiu hallitsee jotain ihmistoiminnan osa-aluetta. Kyseiset toiminnat ovat omana päivänään suotuisimmat. Xiu on yhä käytössä oleva päivänvalintamenetelmä.

• Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 59-62. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kiinalainen kalenteri suomeksi.
• Western-Chinese Calendar Converter. (englanniksi)