Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa seksuaalisia tekoja, jotka kohdistuvat suojaikärajaa nuorempaan lapseen tai nuoreen. Sen kohteeksi joutuu arviolta joka viides lapsi. Useimmat teot eivät tule koskaan viranomaisen tietoon. Rikolliset ovat usein nuoria miehiä.
Määritelmiä
Seksuaalinen hyväksikäyttö ei tarkoita pelkästään fyysisiä tekoja, kuten yhdyntää tai sen yritystä, tai muuta lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa seksuaalitekoa, esimerkiksi lapsen sukupuolielinten koskettelua tai lapsen johdattamista hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen, kuten toisen henkilön sukupuolielinten kosketteluun tai muuhun seksuaaliseen tyydyttämiseen. Hyväksikäyttöön voi syyllistyä myös ilman fyysistä kontaktia lapsen kanssa. Esimerkiksi katselemalla ja ohjailemalla lasta seksuaaliseen tai tekijän seksuaalisuutta ruokkivaan toimintaan, myös ilman fyysistä läsnäoloa viestintäteknologiaa apuna käyttäen. Lapsen hyödyntäminen pornografisissa julkaisuissa ja prostituutiossa ovat myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.[1]
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuttaessa lapsena pidetään Suomen rikoslain mukaan yleensä alle 16-vuotiasta henkilöä. Suojaikäraja on korkeampi, kun on kysymys lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä perhesuhteessa.[1]
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pedofilia ymmärretään usein virheellisesti samaksi asiaksi. Pedofilia on häiriö, jossa pedofiiliksi kutsutun yksilön seksuaalinen kiinnostus kohdistuu ensisijaisesti seksuaalisesti kypsymättömiin lapsiin.[2][3] Vain pieni osa pedofiileista tekee lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia,[4] vaan kiinnostus jää mielikuvien ja fantasioiden tasolle.[5] Useimmat suojaikärajaa nuorempien ihmisten seksuaaliset hyväksikäytöt eivät ole pedofiilien tekemiä.[6]
Suomen rikoslaissa erotellaan vuodesta 2019 alkaen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.[7][8]
Yleisyys ja tutkiminen
Euroopan neuvoston "Yksi viidestä" -kampanjan mukaan hyväksikäyttöä on kokenut yksi viidestä lapsesta.[9]
Kaikki seksuaalinen hyväksikäyttö ei tule koskaan ilmi, ja tilastoja on vaikea vertailla, koska määritelmät ovat erilaisia ja lapset eivät aina kerro hyväksikäytöstä. Vuonna 2013 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan hyväksikäyttöä oli kokenut 8–31% tytöistä ja 3–17% pojista. Yhdyntöjä oli joutunut kokemaan 9% tytöistä ja 3% pojista. Tapauksista vain murto-osa, erään tutkimuksen mukaan vain yksi kolmaskymmenesosa, tulee viranomaisten tietoon.[10]
Australiassa haastateltiin noin 8 000 uhria, joita oli käytetty hyväksi laitoksissa. Teoista 58% tapahtui uskonnollisissa, 32% valtiollisissa ja 10% kolmannen sektorin laitoksissa. Useimmat tapaukset liittyivät katoliseen kirkkoon (seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset katolisessa kirkossa).[11]
Seksuaalista hyväksikäyttöä aletaan epäillä lapsen puheiden tai oudon käyttäytymisen perusteella, mutta ei ole mitään yksittäistä oiretta joka paljastaisi sen aina. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi laukaista ruumiillista oireilua tai monimuotoista psyykkistä oireilua. Asiaa alkavat tutkia poliisi, lastensuojeluviranomaiset ja terveydenhuolto yhteistyössä. Terveydenhuollon moniammatillisiin tutkimusryhmiin pitää kuulua lastenlääkäri, gynekologi, psykologi, lastenpsykiatri ja sairaanhoitajia ja muita terveydenhuoltoalan työntekijöitä.[1]
Terveydenhuollon henkilöstöllä on yleensä vaitiolovelvollisuus potilaidensa asioista, mutta hyväksikäytön osalta katsotaan että lapsen suojelu on tärkeämpää, ja ilmoitusvelvollisuus ohittaa vaitiolovelvollisuuden.[12]
Seuraukset uhrille
Joskin seurauksista tai kausaatiosta ei ole akateemista konsensusta[13], hyväksikäyttökokemusten tiedetään yleisellä tasolla korreloivan psykologisten, emotionaalisten, fyysisten ja sosiaalisten vaikutusten kuten pelon, masennuksen, pakkomielteiden, surun, persoonallisuushäiriöiden, dissosiaatiohäiriöiden sekä traumaattisten stressioireiden kanssa.[14] Pitkäaikaiset seuraukset ovat mahdollisia, ja lyhytkestoisemmat seuraukset ovat yleisiä. Riski negatiivisille seurauksille on suurempi, mikäli hyväksikäyttöön liittyy väkivaltaa, uhkailua, yhdyntää tai mikäli hyväksikäyttäjä on uhrin sukulainen.[15]
Lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttaa vielä silloinkin, kun uhrista itsestään tulee äiti, ja voi haitata äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta, imetystä sekä unen laatua.[16]
Tekijät
Suomessa vuosina 2006-2007 käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa tehtyihin ratkaisuihin sekä vuosien 1999-2007 tuomiolauselma-aineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan hyväksikäyttörikoksesta tuomittu on miltei kaikissa tapauksissa sukupuoleltaan mies ja iältään todennäköisimmin 15–24-vuotias.[17] Rikoksentekijöiden ikäjakauma on kuitenkin laaja. Kahdessa kolmasosassa tapauksista rikoksen kohteena on sukukypsässä iässä oleva nuori; tyttöjen osuus uhreista on noin yhdeksän kymmenestä ja vain kolmannes rikoksista kohdistuu alle 12-vuotiaisiin, painottumatta selvästi mihinkään ikäryhmään.[17]
Käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuissa 2006 rikoksen tekijä oli useimmiten ennalta tuttu henkilö; vieraiden tekemien rikosten osuus oli 14 prosenttia. 40 prosentissa tapauksista tekijä oli perhetuttava, naapuri tai muu tuttava. Nuoren oma seurustelukumppani oli tuomittuna 14 prosentissa tapauksista. Vanhemmat tekivät rikoksista 11 prosenttia, vanhemman seurustelukumppanit 10 prosenttia ja sukulaiset 10 prosenttia.[17]
Juridiikka
Suomessa hyväksikäytön enimmäisrangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Rangaistus törkeästä lapsenraiskauksesta on 4–12 vuotta vankeutta.[7]
Euroopan unioni on pyrkinyt voimakkaasti torjumaan erityisesti internetin käyttöä lasten hyväksikäytössä.[18]
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen (2009) mukaan seksuaalirikosten uusimisriski ei muutu ajan kuluessa, vaan uusimisen todennäköisyys on yhtä suuri puolen vuoden ja viiden vuoden kuluttua tuomiosta.[17] Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista harvempi kuin joka kahdeskymmenes tuomittiin uudelleen seksuaalirikoksesta yhdeksän vuoden seurantajakson aikana. Vuosina 1999–2007 yksikään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitusta ei saanut uutta tuomiota seksuaalirikoksesta. Rangaistuksia on selvityksen tekemisen jälkeen kovennettu lakiuudistuksen yhteydessä.
Järjestötoimintaa uhreille ja tekijöille
Suomessa toimii seksuliaalisesti hyväksikäytettyjen etu- ja tukijärjestö Suomen Delfins, joka on perustettu vuonna 1997.
1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla on etenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ilmaantunut pieniä järjestöjä, jotka ovat ryhtyneet ajamaan suojaikärajan poistamista tai alentamista sekä lapsen ja aikuisen välisen seksin tai pederastian hyväksymistä. Näistä tunnetuin on North American Man-Boy Love Association (NAMBLA).
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Hirvelä, Päivi: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-32622-0.
- Laitinen, Merja: Häväistyt ruumiit, rikotut mielet: Tutkimus lapsina läheissuhteissa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen naisten ja miesten elämästä. Väitöskirja: Rovaniemi: Lapin yliopisto. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-155-0.
- Molander, Helena: Lapsi aikuisen armoilla. Miten suojaan lasta joutumasta lapsiseksin uhriksi. Otava, 1996.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Wikimedia Commonsissa
- Sininen: Seksuaalista hyväksikäyttöä / -väkivaltaa kokeneiden vertaistukifoorumi (Arkistoitu – Internet Archive).
- MTV Uutiset 2.7.2019: Varoitus vanhemmille! Poliisi paljastaa 6 tyypillistä tilannetta, jossa lapsi voi joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. MTV Uutiset