Uskonnottomuus

Pääartikkeli: Ajatuksenvapaus

Uskonnotonta vakaumusta suojaa ajatuksenvapaus, jonka periaatteen ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus ja Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että uskonnottomia käsityksiä.^[2][3] Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa.^[1]

Pääartikkeli: Ateismi

Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa uskonnotonta käsitystä, jonka mukaan jumalia tai jumalaa ei ole olemassa.^[5][6][7] Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.^[8] Valistuksen ja tieteellisen vallankumouksen johdosta ateismi voimistui länsimaissa saavuttaen merkittävän yhteiskunnallisen aseman 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.^[8]

Pääartikkeli: Ateismin historia

Länsimaista uskonnotonta ajattelua tunnetaan muinaisesta Intiasta ja antiikista alkaen.^[9] Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen vaikutukseen yhteiskunnassa ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi^[1]. Vapaa-ajattelua kehittivät valistuksen ajan ajattelijat ja sitä ovat edustaneet yleensä ateistit^[1][9]

Pääartikkeli: Uskonnottomien syrjintä

Pääartikkeli: Sekularismi

Pääartikkeli: Kirkon ja valtion ero

Pääartikkeli: Uskonnottomuus Suomessa

Pääartikkeli: Uskonnoton tapakulttuuri

Uskonnottomaan tapakulttuuriin kuuluvat elämänkaarijuhlat kuten häät, nimiäiset, aikuistumisjuhla, hautajaiset sekä vuotuisjuhlat.^[10] Ihmisyhteisöissä tavalliset vuodenaikaisjuhlat toistuvat vuodenajoittain, seuraten auringon asemaa.^[11] Muun muassa Amerikan ateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: kevätpäiväntasausta ja syyspäiväntasausta sekä talvipäivänseisausta ja kesäpäivänseisausta.^[12]

Lapsen synnyttyä voidaan järjestää nimiäiset, joissa lapsi esitellään suvulle ja perheystäville^[13]. Uskonnottomien järjestöt ovat järjestäneet nuoria aikuisuuteen valmistavaa koulutusta 1800-luvulta alkaen.^[14] Saksalainen aikuistumiskoulu eli Jugendweihe päätetään juhlalla. Osallistuneille on annettu kunniakirja ja lahja, esimerkiksi rintakoru.^[15] Norjassa vuonna 2006 noin 17 % ikäluokasta kävi humanistisen aikuistumiskoulun.^[16]

Uskonnottomiin hautajaisiin kuuluu perinteisesti musiikkia, saattopuhe ja kukkatervehdykset.^[17] Uskonnollisesta hautauksesta uskonnoton tilaisuus eroaa siinä, että siinä ei ole uskonnollisia piirteitä kuten ristejä, virsiä eikä uskonnollisia puheita.^[18]Kuolinilmoituksissa uskonnottomien tunnuksia ovat kristillisen ristin sijasta muut kuva-aiheet, uskonnottomien ja heidän järjestöjensä omien tunnusten lisäksi esimerkiksi kukat kuten kielo sekä linnut.^[19][20]

Pääartikkeli: Sekulaari humanismi

Sekulaari humanismi on nimitys uskonnottomalle humanismille.^[21] Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”^[22]

Pääartikkeli: Brights-liike

Bright (suom. kirkas, vapaasti suomennettuna välkky^[23]) on 2000-luvun alussa kehitetty englanninkielinen uudissana, joka on keksijöidensä mukaan tarkoitettu myönteissävytteiseksi kattokäsitteeksi kuvaamaan kaikkia ihmisiä, joilla on luontoon perustuva todellisuuskäsitys ilman yliluonnollisia tai mystisiä piirteitä.^[24] Tunnettuja käsitteen kannattajia ovat muun muassa Richard Dawkins, Steven Pinker, Daniel Dennett, Penn & Teller ja James Randi.^[25][26]

Erkki Hartikainen pitää sanoja 'humanisti', 'rationalisti', 'vapaa-ajattelija' ja 'bright' huonoina peiteniminä. Ateismista on puhuttava ateismina tai vielä mieluummin jumalattomuutena.^[27] Jos jotain muuta sanaa halutaan käyttää, ateistit voivat kutsua itseään sivistyneiksi.^[27] Hartikaisen mielestä ”jumalaton” eli ateisti on parempi sana kuin ”uskonnoton”, koska hänen mukaansa sanalla ”usko” on paljon tunnemerkityksiä. Sana 'jumalaton' on hyvä sana täysin samassa merkityksessä kuin 'tahraton'.” Richard Dawkins on muodostanut sanaa geeni eli perintötekijä käyttäen uuden sanan ”meemi” eli mielen virus, jolla hän tarkoittaa helposti leviävää ja suosittua harhakäsitystä. ”Meemitön” olisi siis ihminen, joka on esimerkiksi jumalaton.^[28][29]

Pääartikkeli: Ateistien osuus väestöstä

Vuonna 2010 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 20 % Euroopan unionin asukkaista ei uskonut minkäänlaiseen jumalaan, henkeen tai elämänvoimaan. 51 prosenttia sanoi uskovansa jumalaan ja 26 % jonkinlaiseen henkeen tai voimaan. Ruotsalaisista 18 % uskoi jumalan olemassaoloon, 45 % uskoi jonkinlaiseen henkeen tai voimaan ja 34 % ei uskonut mihinkään jumalaan, henkeen tai voimaan.^[30]

BBC:n vuonna 2004 kymmenessä eri maassa tekemässä kyselyssä tutkituissa maissa väestöstä keskimäärin 17 % on uskonnottomia. Britanniassa uskonnottomia oli 39 %.^[31]

Tiedelehti Naturessa vuonna 1997 julkaistun tutkimuksen mukaan haastatelluista biologeista, fyysikoista (astronomeista) ja matemaatikoista 45,3 % olivat uskonnottomia, 14,5 % epäilijöitä ja 39,3 % uskoi henkilökohtaiseen jumalaan. Uskovien osuus oli pienentynyt vuoden 1916 vastaavasta kyselystä 1,5 prosenttiyksikköä^[32]. Samat tukijat julkaisivat Naturen correspondence-palstalla vuonna 1998 jatkeen, jonka mukaan Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan valituista huippututkijoista vain 7 % oli uskovia. 72,2 % oli ateisteja ja 20,8 % epäileviä^[33]. Vuoden 2006 kyselytutkimukseen vastanneista Britannian tiedeakatemian Royal Societyn jäsenistä vain 3,3 prosenttia uskoi vahvasti persoonalliseen jumalaan. 78,8 % oli vahvasti eri mieltä väitteestä, että jumala on olemassa.^[34]

Eniten uskonnottomien ja ateistien määrä suhteessa maan koko väestöön

1.  Viro: 71–82% (76,5%)
2.  Tanska: 72%
3.  Ruotsi: 46–82% (64%)
4.  Vietnam: 44–81% (62,5%)
5.  Macao: 60,9%^[35]
6.  Saksa: 59%^[36]
7.  Tšekki: 54–61% (57,5%)
8.  Hongkong: 57%^[37]
9.  Ranska: 43–64%^[38] (53,5%)
10.  Norja: 31–72% (51,5%)
11.  Kiina: 47%^[39]
12.  Alankomaat: 39–55% (47%)
13.  Suomi:28–60% (44%)
14.  Belgia: 42-43% (42,5%)
15.  Iso-Britannia: 31–52% (41,5%)^[38]
16.  Etelä-Korea: 30–52% (41%)
17.  Unkari: 32–46% (39%)
18.  Bulgaria: 34–40% (37%)
19.  Slovenia: 35–38% (36,5%)
20.  Uusi-Seelanti: 34,7%^[40]
21.  Venäjä: 13–48% (30,5%)^[41]

• Ateismi
• Agnostismi
• Kirkosta eroaminen Suomessa
• Sekularismi
• Uskonnoton etiikka
• Uskonnoton kasvatus
• Uskontokritiikki

• Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
• Elo, Pekka & Väyrynen, Gun & Saarinen-Elo, Minna (toim.): Humanistin juhlat. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1996. ISBN 951-97679-0-8.
• Saari, Kari: Vapaa-ajattelijan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 1993. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

• Lisää luettavaa aiheesta Kirjallisuutta uskonnottomuudesta on Wikiaineistossa

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:

Uskonnottomuus

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonnottomuus.

• Secular Web. (englanniksi)
• National Secular Society.