Search

Maailman kauppajärjestö

kansainvälinen talousjärjestö
(Ohjattu sivulta WTO)

Maailman kauppajärjestö (engl. World Trade Organization, WTO; ransk. Organisation mondiale du commerce, OMC; esp. Organización Mundial del Comercio, OMC) on kauppapoliittista yhteistyötä koskeva hallitusten välinen kansainvälinen järjestö, jonka päämaja sijaitsee Sveitsin Genevessä.[2] Sen tärkein tavoite on kaupan vapauttaminen. Järjestössä laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita.

Maailman kauppajärjestö
World Trade Organization (englanniksi)
Organisation mondiale du commerce (ranskaksi)
Organización Mundial del Comercio (espanjaksi)
     Jäsenet      Jäsenet, jotka ovat edustettuina myös Euroopan unionin kautta      Tarkkailijajäsenet      Eivät kuulu Maailman kauppajärjestöön      Eivät sovellu jäseniksi
     Jäsenet
     Jäsenet, jotka ovat edustettuina myös Euroopan unionin kautta
     Tarkkailijajäsenet
     Eivät kuulu Maailman kauppajärjestöön
     Eivät sovellu jäseniksi
Perustettu1. tammikuuta 1995
PäämajaGeneve, Sveitsi
Jäsenet164 jäsenvaltiota[1]
Viralliset kieletenglanti, ranska, espanja
PuheenjohtajaNgozi Okonjo-Iweala
Aiheesta muualla
Sivusto

Maailman kauppajärjestöön kuuluu nykyisin 164 jäsenvaltiota,[3] jotka yhdessä muodostavat yli 95 % koko maailman kaupasta.[4]

Historia

Maailman kauppajärjestö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995.[2] Se korvasi vuodesta 1947 asti toimineen GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ja on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT oli perustettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 1947–1994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, joiden myötä järjestöön liittyi lisää valtioita. Suomi liittyi GATT:iin vuonna 1950.[5]

Uruguayn kierros

WTO:n viimeinen neuvottelukierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa vuonna 1986, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Uruguayn kierrokseen osallistui yhteensä 123 maata.[6] Neuvottelut päättyivät vuoden 1994 huhtikuussa, kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakechissa sopimuksen, jossa sovittiin myös WTO:n perustamisesta.

Uruguayn kierros kesti siis seitsemän ja puoli vuotta, mikä oli yli puolet suunniteltua kauemmin. Neuvotteluissa sovittiin lähes kaikesta mahdollisesta kaupankäynnistä hammasharjoista huviveneisiin. Siitä tuli suurin koskaan järjestetty neuvottelukierros.[6]

Balin minisopimus 2013

Joulukuun 2013 kokouksessaan Balin saarella Indonesiassa WTO:n 159 jäsenmaata solmivat ensimmäisen kauppasopimuksen vuoden 1995 ja WTO:n perustamisen jälkeen. Teollisuusmaiden järjestön OECD:n laskelmien mukaan kaupankäynnin kustannukset laskevat sen jäsenmaissa sopimuksen ansiosta 10 % ja muissa maissa 13–16 %. Sopimus näytti viime metreillä kaatuvan Kuuban vastustukseen. Se halusi sopimustekstin avulla puuttua vuosikymmeniä kestäneeseen Yhdysvaltain Kuuban kauppasaartoon.[7]

Tämä kaupan helpottamista koskeva sopimus tuottaa arviolta 700 miljardia euroa ja 21 miljoonaa uutta työpaikkaa. Kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta ei esittänyt lukuja mutta arvioi, että vaikutus voi olla hyvin suuri, koska ”kaupan esteet ovat paljon suurempia kuin tullit.” Hänen mukaansa sopimus on merkittävä ja eri toimialat ja kehitysmaiden vientihyödykkeet hyötyvät siitä yhtä lailla. Se auttaa kehitysmaita pääsemään rikkaiden maiden markkinoille. Haaparanta toivoo, että sopimus poistaa EU:n turhat kansalliset ja hallinnolliset säännöt. Sopimus oli WTO:n ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Haaparannan mukaan valtiot suostuivat sopimukseen parantaakseen talouskasvua. [8]

Tavoitteet

WTO:lla on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on maailmankaupan vapauttaminen.[9] Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksia, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuuskohteluksi.

Toinen tavoite on WTO:n toimiminen kauppaneuvottelujen foorumina.[9] Neuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset).

Kolmantena tavoitteena ja tehtävänä voidaan pitää riitojenratkaisua. WTO pyrkii ratkaisemaan kauppasuhteissa syntyneitä eturistiriitoja. Lisäksi WTO:n sopimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, joten järjestö pyrkii ratkaisemaan syntyneet riidat sovinnollisesti yhteisesti sovitun oikeudellisen pohjan avulla.[9]

WTO:n sopimukseen sisältyy 29 periaatetta, joihin allekirjoittajamaat ovat sitoutuneet.

Päätöksenteko

WTO:n pääjohtajana on toiminut vuodesta 2021 nigerialainen Ngozi Okonjo-Iweala.

WTO:n päätöksenteko on pääasiassa konsensukseen perustuvaa,[10] eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tärkeimmistä asioista päättävät jäsenmaat yhdessä. Itse päätöksenteossa ovat mukana joko ministerit tai heidän lähettiläänsä tai delegaationsa.[10]

Yksimielisyyteen perustuva päätöksenteko periytyy GATTin ajoilta, mutta WTO-sopimus antaa mahdollisuuden myös äänestämiseen, mikäli konsensus ei ole mahdollinen. Äänestyksessä jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni.[10]

Pääsihteerit

PääsihteeriVirkakausiMaa
Peter Sutherland1993–1995  Irlanti
Renato Ruggiero1995–1999  Italia
Mike Moore1999–2002  Uusi-Seelanti
Supachai Panitchpakdi2002–2005  Thaimaa
Pascal Lamy2005–2013  Ranska
Roberto Azevêdo2013–2021  Brasilia
Ngozi Okonjo-Iweala2021–  Nigeria

Jäsenvaltiot

WTO ja Euroopan unioni

Euroopan unionin jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 27 jäsenvaltiotakin.

Jäsenvaltiot

JäsenvaltioLiittymispäivämäärä
 Alankomaat1. tammikuuta 1995
 Albania8. syyskuuta 2000
 Angola23. marraskuuta 1996
 Antigua ja Barbuda1. tammikuuta 1995
 Argentiina1. tammikuuta 1995
 Armenia5. helmikuuta 2003
 Australia1. tammikuuta 1995
 Bahrain1. tammikuuta 1995
 Bangladesh1. tammikuuta 1995
 Barbados1. tammikuuta 1995
 Belgia1. tammikuuta 1995
 Belize1. tammikuuta 1995
 Benin22. helmikuuta 1996
 Bolivia12. syyskuuta 1995
 Botswana31. toukokuuta 1995
 Brasilia1. tammikuuta 1995
 Brunei1. tammikuuta 1995
 Bulgaria1. joulukuuta 1996
 Burkina Faso3. kesäkuuta 1995
 Burundi23. heinäkuuta 1995
 Chile1. tammikuuta 1995
 Costa Rica1. tammikuuta 1995
 Djibouti31. toukokuuta 1995
 Dominica1. tammikuuta 1995
 Dominikaaninen tasavalta9. maaliskuuta 1995
 Ecuador21. tammikuuta 1996
 Egypti30. kesäkuuta 1995
 El Salvador7. toukokuuta 1995
 Espanja1. tammikuuta 1995
 Etelä-Afrikka1. tammikuuta 1995
 Etelä-Korea1. tammikuuta 1995
 Euroopan unioni1. tammikuuta 1995
 Fidži14. tammikuuta 1996
 Filippiinit1. tammikuuta 1995
 Gabon1. tammikuuta 1995
 Gambia23. lokakuuta 1996
 Georgia14. kesäkuuta 2000
 Ghana1. tammikuuta 1995
 Grenada22. helmikuuta 1996
 Guatemala21. heinäkuuta 1995
 Guinea25. lokakuuta 1995
 Guinea-Bissau31. toukokuuta 1995
 Guyana1. tammikuuta 1995
 Haiti30. tammikuuta 1996
 Honduras1. tammikuuta 1995
 Hongkong1. tammikuuta 1995
 Indonesia1. tammikuuta 1995
 Intia1. tammikuuta 1995
 Irlanti1. tammikuuta 1995
 Islanti1. tammikuuta 1995
 Israel21. toukokuuta 1995
 Italia1. tammikuuta 1995
 Itävalta1. tammikuuta 1995
 Jamaika9. maaliskuuta 1995
 Japani1. tammikuuta 1995
 Jordania11. huhtikuuta 2000
 Kambodža13. lokakuuta 2004
 Kamerun13. joulukuuta 1995
 Kanada1. tammikuuta 1995
 Kap Verde23. heinäkuuta 2008
 Kenia1. tammikuuta 1995
 Keski-Afrikan tasavalta31. toukokuuta 1995
 Kiina11. joulukuuta 2001
 Kiinan tasavalta1. tammikuuta 2002
 Kirgisia20. joulukuuta 1998
 Kolumbia30. huhtikuuta 1995
 Kongon demokraattinen tasavalta1. tammikuuta 1997
 Kongon tasavalta27. maaliskuuta 1997
 Kreikka1. tammikuuta 1995
 Kroatia30. marraskuuta 2000
 Kuuba20. huhtikuuta 1995
 Kuwait1. tammikuuta 1995
 Kypros30. heinäkuuta 1995
 Latvia10. helmikuuta 1999
 Lesotho31. toukokuuta 1995
 Liechtenstein1. syyskuuta 1995
 Liettua31. toukokuuta 2001
 Luxemburg1. tammikuuta 1995
 Macao1. tammikuuta 1995
 Madagaskar17. marraskuuta 1995
 Pohjois-Makedonia4. huhtikuuta 2003
 Malawi31. toukokuuta 1995
 Malediivit31. toukokuuta 1995
 Malesia1. tammikuuta 1995
 Mali31. toukokuuta 1995
 Malta1. tammikuuta 1995
 Marokko1. tammikuuta 1995
 Mauritania31. toukokuuta 1995
 Mauritius1. tammikuuta 1995
 Meksiko1. tammikuuta 1995
 Moldova26. heinäkuuta 2001
 Mongolia29. tammikuuta 1997
 Montenegro17. joulukuuta 2001
 Mosambik26. elokuuta 1995
 Myanmar1. tammikuuta 1995
 Namibia1. tammikuuta 1995
   Nepal23. huhtikuuta 2004
 Nicaragua3. syyskuuta 1995
 Niger13. joulukuuta 1996
 Nigeria1. tammikuuta 1995
 Norja1. tammikuuta 1995
 Norsunluurannikko1. tammikuuta 1995
 Oman9. marraskuuta 2000
 Pakistan1. tammikuuta 1995
 Panama6. syyskuuta 1997
 Paraguay1. tammikuuta 1995
 Papua-Uusi-Guinea9. kesäkuuta 1996
 Peru1. tammikuuta 1995
 Portugali1. tammikuuta 1995
 Puola1. heinäkuuta 1995
 Qatar13. tammikuuta 1996
 Ranska1. tammikuuta 1995
 Romania1. tammikuuta 1995
 Ruanda22. toukokuuta 1996
 Ruotsi1. tammikuuta 1995
 Saint Kitts ja Nevis21. helmikuuta 1996
 Saint Lucia1. tammikuuta 1995
 Saint Vincent ja Grenadiinit1. tammikuuta 1995
 Saksa1. tammikuuta 1995
 Salomonsaaret26. heinäkuuta 1996
 Sambia1. tammikuuta 1995
 Samoa17. joulukuuta 2011
 Saudi-Arabia11. joulukuuta 2005
 Senegal1. tammikuuta 1995
 Sierra Leone23. heinäkuuta 1995
 Singapore1. tammikuuta 1995
 Slovakia1. tammikuuta 1995
 Slovenia30. heinäkuuta 1995
 Sri Lanka1. tammikuuta 1995
 Suomi1. tammikuuta 1995
 Suriname1. tammikuuta 1995
 Sveitsi1. heinäkuuta 1995
 Swazimaa1. tammikuuta 1995
 Tansania1. tammikuuta 1995
 Tanska1. tammikuuta 1995
 Thaimaa1. tammikuuta 1995
 Togo31. toukokuuta 1995
 Tonga27. heinäkuuta 2007
 Trinidad ja Tobago1. maaliskuuta 1995
 Tšad19. lokakuuta 1996
 Tšekki1. tammikuuta 1995
 Tunisia29. maaliskuuta 1995
 Turkki26. maaliskuuta 1995
 Uganda1. tammikuuta 1995
 Ukraina16. toukokuuta 2008
 Unkari1. tammikuuta 1995
 Uruguay1. tammikuuta 1995
 Uusi-Seelanti1. tammikuuta 1995
 Vanuatu26. lokakuuta 2011
 Venezuela1. tammikuuta 1995
 Venäjä22. elokuuta 2012
 Vietnam11. tammikuuta 2007
 Viro13. marraskuuta 1999
 Yhdistyneet arabiemiraatit10. huhtikuuta 1996
 Yhdistynyt kuningaskunta1. tammikuuta 1995
 Yhdysvallat1. tammikuuta 1995
 Zimbabwe5. maaliskuuta 1995

Arvostelu

WTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea kansainvälisiä suuryhtiöitä ja rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain ”kauppasaarron” muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille.

WTO-sopimuksia on myös arvosteltu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat.

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

  • George, Susan: Maailman kauppajärjestö kuriin. (Remettre l’OMC à sa place, 2001.) Suomentanut Jorma Penttinen. Julkaistu yhdessä Suomen Attacin kanssa. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-121-6.

Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maailman kauppajärjestö.
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https:https://www.search.com.vn/wiki/index.php?lang=fi&q=Maailman_kauppajärjestö&oldid=21801792”
🔥 Top keywords: