Kiinan talous

Kiinan valuuttayksikkö on Renminbi ja sen rahayksikkö on juan. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF päätti ottaa perusyksikkö juanin osaksi kansainvälistä valuuttakoriaan muiden reservivaluuttojen joukkoon lokakuussa 2016. Se merkitsee IMF:n tunnustusta, että renmimbin rooli kansainvälisessä kaupassa on merkittävä, ja valuutta on aidosti vapaasti vaihdettavaa.^[12]

WTO-jäsenyys saatiin vuonna 2001. Vuonna 2007 hyväksyttiin laki, joka takaa lainsuojan yksityiselle omaisuudelle.^[13]

Kiinassa toimii noin 150 000 valtion omistamaa yritystä, jotka työllistävät noin puolet maan 750 miljoonasta työntekijästä. Niiden osuus bruttokansantuotteesta oli 18% vuonna 2012. Tämä on suuri pudotus vuoden 1978 noin 80 prosentista.^[14]

Pysyäkseen maassa kansainväliset yritykset edellyttävät voittomahdollisuuksien lisäksi tekijänoikeuksia, piraattikopioinnin ehkäisyä ja patenttien ja tavaramerkkien yritysvarkauksien ehkäisyä.^[15]

Vuonna 2017 Kiinassa toimi noin 350 suomalaista yritystä tai niiden toimistoa, edustustoa, tytäryhtiötä tai yhteisyritystä. Suurin osa niistä on sijoittunut Pekingin, Shanghain ja Guangdongin alueille sekä Hongkongiin.^[16]

Shanghain pörssi (SSE) on markkina-arvolla mitattuna manner-Kiinan suurin ja maailman viidenneksi suurin pörssi. Kiinassa toimivat myös Shenzhenin pörssi ja Hongkongin pörssi. Vuosina 2014 ja 2016 niiden välille avattiin linkit, joiden avulla ulkomaiset sijoittajat pääsevät osallistumaan aiempaa avoimemmin Kiinan osakemarkkinoille Hongkongin pörssin kautta.^[17]

Maatalous

Kiinan maatalous on ollut tiheästi asutuilla alueilla hyvin tiheässä käytössä jo tuhansia vuosia. Viimeaikainen väkiluvun kasvu on johtanut myös vuoristoalueiden hyödyntämiseen maanviljelyssä. Pengerviljelyksiä on lisätty huomattavasti kastelun avulla. Valtion pinta-alasta vain 10 prosenttia on viljelty.

Kiina on maailman suurin viljan, puuvillan, hedelmien, vihannesten, lihan, siipikarjan, munien ja kalatuotteiden tuottaja.^[18] Viinintuotannossa Kiina on yksi suurimmista.^[19]

Kaivostoiminta ja teollisuus

Maassa on lukuisia kivihiilikaivoksia, joista tärkeimmät tuotantokeskukset ovat Hebei, Shanxi, Jilin ja Anhui. Kiinalla on myös suuria metallikaivoksia, ja se on yksi maailman suurimmista volframin tuottajista. Teollisuus on pääosin vanhaa, fossiilisia polttoaineita käyttävää teollisuutta, jolle maan kivihiili ja öljy ovat elintärkeitä. Maan merkittävimpiä teollisuuden tuotteita ovat rauta, teräs, kivihiili, aseet, koneet ja polttoaineet.

Kiinan osuus maailman teräksentuotannosta oli vuonna 2013 puolet, kun vuonna 2004 se oli neljäsosa. Rautamalmin jalostaminen raakateräkseksi kuluttaa suuren osan kivihiilestä.^[20]

Palveluala

Palvelualan osuus Kiinan bruttokansantuotteesta on kasvanut tasaisesti, ja ohitti 50 prosenttia vuonna 2015. Vuonna 2017 palvelualan tuotto kasvoi nopeammin kuin teollisuuden, 22,8 prosenttia vuodessa.^[21]

Kiinan ulkomaankaupan arvo nousi vuonna 2013 yli 3 000 miljardiin euroon ohittaen Yhdysvaltain ja nousten maailman suurimmaksi kauppamahdiksi.^[22] Maan ulkomaan vienti oli arvoltaan 1 630 miljardia euroa ja tuonti 1 400 miljardia ja tärkeimmät kauppakumppanit Euroopan unioni sekä Yhdysvallat.^[22]

Kiinan tärkeimmät vientituotteet ovat raaka-aineet, tekstiilit, öljy, öljytuotteet, kemikaalit ja kevyen teollisuuden tuotteet. Kiinan viennille on kehitysmaiden tavoin vielä tärkeää alkutuotannon tuotteet, eli raaka-aineet. Monet länsimaiset yritykset ovat vieneet tuotantonsa Kiinaan (ns. Kiina-ilmiö), jossa saadaan halvemmalla valmistettua hyödykkeitä, kuten mm. leluja, vaatteita ja elektroniikkaa. Alhainen palkkataso ja verotus ruokkivat Kiina-ilmiötä, ja maa onkin vetänyt puoleensa suuren osan kyseisestä tuotannosta.

Yhdysvallat ja Kiina kävivät keskenään Yhdysvaltain presidentti Donald Tumpin valtakaudella vuodesta 2018 lähtien "kauppasotaa". Ensimmäisen vaiheen sopu ,"välirauha", kauppasodassa saavutettiin tammikuussa 2020, jolloin Kiina sitoutui 200 miljardin dollarin lisäostoihin Yhdysvalloista seuraavan kahden vuoden aikana. Vastatoimena Kiinan myönnytyksille Yhdysvallat luopui tullikorotuksista, joita se oli suunnitellut muun muassa kulutuselektroniikkatuotteille. Suurin osa tulleista jäi kuitenkin voimaan.^[23]

Afrikka

Vuonna 2014 Kiinan ja Afrikan välisen kaupan arvo oli 220 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Se oli kasvanut 10 vuodessa yli 20-kertaiseksi.^[24]

Kiinan tuontituotteita Afrikasta ovat öljy, malmit, kupari, puuvilla, timantit ja puu. Vienti on pääasiassa vaatteita ja tekstiilejä. Vuoden 2005 lopussa Kiinan investoinnit Afrikkaan olivat 650 miljoonaa euroa ulkomaisten 19 miljardin kokonaisinvestoinneista. Vuonna 2006 Kiinan suorat investoinnit Afrikkaan olivat viisi miljardia euroa. Summan odotetaan yhä kasvavan, sillä Kiina on perustanut 3,2 miljardin euron kehitysrahaston helpottamaan investointeja. Vuoteen 2006 mennessä Afrikassa oli 800 kiinalaisyritystä, joista 100 oli keskisuuria tai suuria valtio-omisteisia yhtiöitä. Kiinasta on tullut lyhyessä ajassa Afrikan kolmanneksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen ja Ranskan jälkeen. Investointien ja kaupan lisäksi on paisunut Kiinan kehitysapu Afrikalle. Länsimaiden tavoin Kiina suunnittelee avun tukemaan omia kauppa- ja investointitavoitteitaan. Kohteita on infrastruktuuri, koulutus, lainojen anteeksianto, tekninen apu ja tullivapaus nyt jo 442 tuotteelle.^[25]

Monet afrikkalaiset johtajat ajattelevat, että Kiina tarjoaa vaihtoehtoisen tavan luoda suhteita ulkomaailmaan. Vastikkeeton avustuspolitiikkaa herättää monissa Afrikan maissa suurempaa innostusta, kuin länsihallitusten ehdollinen apu. Kiinaa on arvosteltu Zimbabwen ja Sudanin kaltaisten ihmisoikeuksia polkevien maiden suojelusta, ehtoja asettamattomasta avustuspolitiikasta, kansainvälisten pelisääntöjen loukkauksista, kiinalaisten suuryritysten työterveys- ja työturvallisuuden tasosta ja nälkäpalkasta.^[25]

Kiinassa on viisipäiväinen työviikko. Vuosilomia ei juuri ole, mutta usein kiinalaisen uuden vuoden aikaan saa lomaa.^[13] Kansainvälisen ammattiyhdistyksen mukaan yritysten aloitteesta lähteneet sopimukset ovat usein yksipuolisia, sitovuus heikko ja seuranta ja auditointi (todentaminen) ongelmallista. Kiinasta puuttuu kansalais- ja ammattiyhdistysoikeudet (2007). Ammatillinen järjestäytyminen on sallittua vain yhteen keskusammattiliittoon All-China Federation of Trade Unions, ACFTU, jossa puoluekomitea nimittää ammattiyhdistyksen edustajat. Työlaki 1995 velvoittaa yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin. Pyrkimykset vaihtoehtoisen ammattiliittojen perustamiseen ovat johtaneet pidätyksiin ja vangitsemisiin.^[26]

Työntekijöiden on raportoitu vaativan parempia työehtoja eri puolilla Kiinaa lakkojen ja työnseisausten muodossa.^[27] Tämä on luonut paineita keskusammattiliitto ACFTU:lle työntekijöiden edunvalvontatyön parantamiseen. Vakavia puutteita on todettu olevan esimerkiksi järjestäytymisen, ylitöiden, työturvallisuuden sekä palkkojen osalta.^[27] On esitetty että ostajayritysten pitäisi vaatia tavarantoimittajiltaan parannuksia kiinalaistyöntekijöiden työehtoihin ja ihmisoikeuksiin.^[27]

Hongkongissa perustettiin 1980-luvun demokratialiikkeen aikana yhä toimiva Hongkongin ammattiliittojen keskusjärjestö. Asia Monitor Resource Center on mm. Ruotsin ammattiliiton, sosiaalidemokraattien ja kansainvälisen metalliliiton IMF perustama riippumaton kansalaisjärjestö, joka rahoittaa tutkimuksia Aasiassa. China Labour Bulletin on ay-aktiivi Han Dongfan vuonna 1994 perustama vaihtoehtojärjestö, joka kampanjoi itsenäisen ammattiliiton puolesta. Oxfam:lla on työelämäongelmien projekteja ja koulutusta.^[26]

Nopea talouskasvu on johtanut Kiinassa valtavaan tuloerojen kasvuun. Maasta löytyy äärimmäistä köyhyyttä, ja rikkaita. Juha Remeksen mukaan vuonna 1997 hyväosaisia arvioitiin olevan Kiinassa noin 50 miljoonaa ja 96 % kansasta jäi kasvavan hyvinvoinnin ulkopuolelle. Luokkaerot voivat aiheuttaa poliittista epävarmuutta.^[28] Yli 10 % talouskasvu on myös suuri haaste energiantuotannolle.

Ympäristötuhot

Maan talous on kasvanut luonnon hinnalla, ja monin paikoin saasteet ovat tuhonneet ekosysteemin. Aavikoituminen on Kiinassa tällä hetkellä maailman nopeinta, ja vesipulan on arveltu uhkaavan maata ennemmin tai myöhemmin. Kriitikoiden mukaan Kolmen rotkon pato on vaarantanut joidenkin uhanalaisten lajien elinympäristön.

Byrokratia

Kommunistisen hallinnon keskusjohto on pitänyt kiinni isosta julkisesta sektorista, ja ohjaillut tietyin määrin taloutta. Maata vaivaa byrokratia sekä inflaatio. Myös heikko verotusjärjestelmä ja kehittymätön valtiontalous ovat haaste.

Rakennemuutos

Kiinan valtion työvoima vähentyi 103 miljoonasta 81 miljoonaan työntekijään vuosina 1990-2000. Vapaatalousalueilla työskenteli vuonna 2007 yli 30 miljoonaa ihmistä 150 alueella. Vapaatalousalueilla työehdot ovat heikommat ja viranomaisvalvonta lepsumpaa kuin muualla maassa. Siirtotyövoima luo joustavat työmarkkinat.^[26]

• Luettelo kiinalaisista yrityksistä

• Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 161. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.

Viitteet

• Eronen, Eeva: Jättiläisen askeleet: Matka Kiinan talouteen. Gaudeamus, 2017. ISBN 9789524954310.

• Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Stora Enso vuokraa 160 000 hehtaaria Kiinassa – maakiistoja

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiinan talous Wikimedia Commonsissa

• Observatory of Economic Complexity: China (englanniksi)