Euroliiga
Euroliiga (engl. Euroleague) on ULEB-liiton vuosittain järjestämä koripallon ammattilaisliiga, johon kuuluu 31 seurajoukkuetta Euroopan korkeimmista koripallosarjoista. Se on korkein kansainvälinen koripallosarja Euroopassa.
| Euroliiga | |
|---|---|
Meneillään oleva kausi Euroliiga-kausi 2020–2021 | |
 | |
| Laji | koripallo |
| Maa(t) | FIBA Europen jäsenmaat |
| Perustettu | 1957 2000 ULEB:n alaisuuteen |
| Toimitusjohtaja |  Jordi Bertomeu |
| Motto | I Feel Devotion |
| Joukkueita | 31 (lohkovaiheessa 24) |
| Hallitseva mestari | Real Madrid |
| Eniten mestaruuksia | Real Madrid (11) |
| Alempi taso | ULEB Eurocup, FIBA Europe Cup |
| TV | Viasat, EuroLeague TV |
| Sivusto | www.euroleague.net |
Sarjaa pelattiin vuosina 1958–2001 FIBAn alaisuudessa, mutta vuonna 2000 sen rinnalle syntyi ULEB-liiton järjestämä sarja. Nykyisin sarjaa pelataankin ULEB-liiton alaisuudessa.[1] Sarjan kaikkien aikojen menestynein joukkue on Real Madrid. Sarjan ollessa ULEBin alaisuudessa, sen menestynein seura on ollut Panathinaikos BC.
Sarjaan pääsevät Euroopan suurimpien koripalloliigojen voittajat, sekä parhaiten sijoittuneet seurat. Lisäksi ULEB jakaa villejä kortteja ja karsintapaikkoja. Sarjaan pääsee myös voittamalla ULEB Eurocupin.
Historia
- Pääartikkeli: FIBA Euroliiga
Alkuvuodet
Vuonna 1954 ranskalainen L’Équipe-lehden journalisti Gabriel Hanot innostui jalkapallon seurajoukkueiden välisestä sarjasta nähtyään Wolverhamptonin ja Budapest Honvédin välisen jalkapallon ystävyysottelun. Palattuaan Ranskaan hän jutteli ideasta työnantajansa kanssa, joka päätti pyytää Euroopan suurimpien jalkapalloseurojen puheenjohtajat tapaamiseen, mistä sai alkunsa jalkapallon Euroopan cup. Pian myös koripallopiirit kiinnostuivat ajatuksesta, ja uudesta sarjasta keskusteltiin FIBAn edustajien kesken vuoden 1957 EM-kisojen aikana. Sarja päätettiin aloittaa ja FIBAn pääsihteeri Renato William Jonesin asettama komissio pyysi Euroopan maiden koripalloliittoja lähettämään siihen oman maansa mestarijoukkue. Palkintopokaalin lahjoitti L’Équipe.[2]
Koripallon Euroopan cupin ensimmäinen kausi aloitettiin helmikuussa 1958 ja ensimmäinen ottelu pelattiin Brysselissä.[3] Ensimmäisen kauden loppuottelussa olivat vastakkain neuvostoliittolainen ASK Rīga sekä bulgarialainen Academic Sofia. ASK Rīgalla oli ollut onnea välierissä, sillä Real Madrid ei voinut pelata toista välieräottelua. Syynä oli Espanjan silloisen diktaattorin Francisco Francon määräys, jonka mukaan joukkue ei saanut matkustaa Neuvostoliittoon. Ensimmäinen mestaruus ratkaistiin kaksiosaisella loppuottelulla, joiden molempien voitot vei ASK Rīga.[4]
1960–luku: Länsi-Euroopan nousu
Sarjan alkuvuodet olivat Itä-Euroopan maiden hallintaa, sillä koripallo ei vielä ollut suuri laji Italiassa ja Espanjassa. Ensimmäinen Itä-Euroopan ulkopuolelta tullut joukkue, joka esiintyi loppuottelussa, oli Real Madrid. Se pääsi kaudella 1961–1962 loppuotteluun, jolloin loppuottelu pelattiin ensimmäistä kertaa neutraalilla peliareenalla. Syyt olivat taas poliittiset, sillä Franco ei päästänyt Real Madridia kommunistiseen maahan.[4] Vaikka joukkue hävisi loppuottelun, oli vuosikymmen Real Madridille silti menestyksekäs. Ensimmäisen kerran Real Madrid voitti mestaruuden kaudella 1963–1964, kun joukkue onnistui voittamaan Spartak Brnoon.[5] Voitto oli myös ensimmäinen kerta, kun Länsi-Euroopan rikas seura onnistui voittamaan mestaruuden.[2] Myös italialaisseura Simenthal Milan onnistui voittamaan vuosikymmenen aikana Euroliigan mestaruuden.[5]
1970–luku: Ignis Varesen vuosikymmen
1970–luvulla Itä-Euroopan maiden saavuttamat mestaruudet vähenivät edelleen, kun taas Länsi-Euroopan seurat alkoivat voimistua.[6] Vuosikymmenen menestyksekkäin seura oli Ignis Varese, joka voitti viisi Euroopan mestaruutta. Seura oli myös joka kerta mukana loppuotteluissa vuosina 1970–1979.[7] Vielä tuolloin seuran vaihtaminen oli vaikeaa, joten pelaajat samaistuivat pelaamaansa seuraan. Varesessa pitkään pelannut Dino Meneghin sanoikin, että seuran värien edustaminen toi lisää intensiivisyyttä.[6]
Lajin suosio kasvoi muuallakin Euroopassa ja erityisesti Jugoslavian koripallokoulut alkoivat tuottaa tulosta. Tästä osoituksena oli KK Bosnan vuonna 1979 voittama Euroliigan mestaruus, joka oli maan ensimmäinen seurajoukkueiden Euroopan mestaruus.[2]
1980–luku: Uudet mestarit
TsSKA Moskovan, Real Madridin ja Varesen oltua mukana loppuottelussa lähes joka kerta, alkoivat muut seurat syrjäyttää kolme suurinta. Jo vuonna 1977 Maccabi Tel Aviv oli onnistunut voittamaan Euroliigan mestaruuden.[8]
Euroopassa oli useita tähtipelaajia, sekä suurseuroja, jonka takia yhden seuran hallinta oli vaikeaa. Vuosikymmenen aikana erityisesti jugoslavialaiset seurat voittivat lukuisia Euroliigan mestaruuksia. Muun muassa Cibona Zagreb voitti kaksi perättäistä mestaruutta vuosina 1985 ja 1986. Vuosikymmenen lopulla Jugoplástika Split voitti kolme mestaruutta perättäin nuorella joukkueellaan.[8] Aiemmin samaan suoritukseen oli pystynyt vain ASK Rīga.[9]
1990–luku: Kilpailu tasapäistyy
1990-luvulla yksikään joukkue ei noussut muita suuremmaksi, vaan useat joukkueet onnistuivat voittamaan Euroliigan mestaruuden. Serbivalmentajat Željko Obradović ja Božidar Maljković olivat vuosikymmenen suurimmat nimet, ja valmensivat joukkueensa usein mestaruuteen. Seurojen erot tasapäistyivät, eikä Jugoplástika mestaruuksien jälkeen enää yksikään joukkue ole onnistunut voittamaan kolmea mestaruutta perättäin. 1990-luvulla eurooppalaisten pelaajien siirtyminen NBA:han kiihtyi.[10] Sen sijaan NBA:n palkkakiistojen aikaan eurooppalaisseurat eivät hankkineet pelaajia NBA:sta. Ainoastaan kolme aloitusviisikon pelaajaa siirtyi tällöin Euroliiga-joukkueisiin.[11]
2000–luku: ULEB:in alaisuuteen
Kesällä 2000 24 eurooppalaista suurseuraa siirtyivät ULEB-liiton järjestämään Euroliigaan. Sen sijaan FIBA:n järjestämään uuteen Suproleagueen tuli mukaan kaksikymmentä joukkuetta.[12] Yksi syy uuden sarjan muodostamiseen oli taloudellinen, sillä espanjalainen tietoliikenneyhtiö Telefónica ryhtyi uuden sarjan sponsoroijaksi. Myös FIBA:n tekemän televisiointi-sopimuksen takia monet seurat siirtyivät uuteen sarjaan.[13] FIBA ei katsonut uutta sarjaa hyvällä, sillä sen järjestämä Final Four oli tarkoitus pitää Espanjassa, mutta kun maan joukkueet siirtyivät ULEB-liiton sarjaan, siirrettiin Final Fourin järjestäminen pois maasta.[14] Kaudella 2000–2001 Euroopassa järjestettiinkin rinnakkain kaksi kansainvälistä seurajoukkueliigaa: FIBA:n Suproleague ja ULEB-liiton Euroliiga.[12] Ensimmäinen uuden Euroliigan peli järjestettiin lokakuussa 2000, jolloin Real Madrid Baloncesto ja Olympiakos BC kohtasivat.[15]
Suproleague kesti vain yhden kauden ajan. Sen mestaruuden voitti Maccabi Tel Aviv BC, kun taas Euroliigan voitti Kinder Bologna.[16][12] Kauden päätyttyä FIBA ja ULEB pääsivät aluksi sopuun sarjojen yhdistämisestä, mutta sopimus kaatui FIBA:n jäsenmaiden vastustukseen.[17] FIBA ryhtyi 2003 järjestämään kilpailevaa FIBA Europa League -sarjaa. Lopullinen sopu syntyi vasta marraskuussa 2004, jolloin osapuolet sopivat että FIBA:sta tulee Euroliigan virallinen järjestäjätaho ja ULEB saa hallinnoitavakseen kaksi ylintä sarjatasoa.[18] Samalla FIBA Europa League korvattiin FIBA EuroCupilla.
Vuosikymmen jatkui Maccabin johdolla, sillä se voitti mestaruuden myös vuosina 2004 ja 2005 Šarūnas Jasikevičiuksen ja Anthony Parkerin johdolla.[19] Eniten mestaruuksia vuosikymmenen aikana saavutti kuitenkin Panathinaikos BC, joka saavutti neljä mestaruutta.[20]
Sarja
Sarjasysteemi
Euroliigan sarjajärjestelmää muutettiin viimeksi kesällä 2009. Euroliigaa pyörittävä ULEB jakaa eurooppalaisille seuroille lisenssejä, jotka oikeuttavat sarjassa pelaamiseen. ULEB myöntää kolmetoista A-lisenssiä, kahdeksan B-lisenssiä ja yhden C-lisenssin, joilla pääsee mukaan varsinaiseen lohkovaiheeseen. Näistä ainoastaan A-lisenssi on monivuotinen.[21] Lisäksi ULEB valitsee kahdeksan joukkuetta, jotka karsivat Euroliiga-paikasta. Karsinnan hävinneet joukkueet pääsevät ULEB Eurocupiin.[22]
Lohkovaiheessa 24 joukkuetta jaetaan neljään kuuden joukkueen lohkoihin, joista lohkojen neljä parasta pääsevät jatkoon. Seuraavassa vaiheessa kuusitoista jäljellä olevaa joukkuetta jaetaan neljään neljän joukkueen lohkoon, joista lohkojen kaksi parasta pääsevät jatkoon. Kahdeksan jäljellä olevaa joukkuetta pelaavat pareittain puolivälierät, joista ensin kolme voittoa saavuttanut joukkue pääsee Final Fouriin. Final Fourissa neljä jäljellä olevaa joukkuetta jaetaan pareihin ja joukkueet pelaavat yhden ottelun. Parien voittajat pääsevät yksiosaiseen loppuotteluun ja häviäjät joutuvat pronssiotteluun.[23]
Suosio
Sarjan katsoja-arvot ovat nousseet jatkuvasti. Ensimmäisellä Euroliiga-kaudella sarjan pelejä seurasi keskimäärin 3 262 katsojaa.[24] Kaudella 2009–2010 määrä oli jo 6 193,8.[25] ULEB:in Euroliigan yleisöennätys on 22 567, joka syntyi maaliskuussa 2009 ottelussa KK Partizan–Panathinaikos BC. Vanhan FIBA:n järjestämän Euroopan liigan epävirallinen yleisöennätys oli 120 000.[26]
Euroliigan vuoden 2010 lopputurnaus televisioitiin 197 maahan. Vuoden 2010 finaalia seurasi parhaimmillaan kaksi miljoonaa katsojaa Espanjassa. Kreikassa finaalia seurasi parhaimmillaan 1 885 000 katsojaa.[27] Säännöllisesti sarjaa televisioidaan 166 maassa.[28]
Yleisöarvot
| Kausi | Määrä | Muutos | |
|---|---|---|---|
| 2000–2001 | 3 262 | - | [24] |
| 2001–2002 | 4 099 | 25,66% | [24] |
| 2002–2003 | 4 506 | 9,93% | [24] |
| 2003–2004 | 5 608 | - | [29] |
| 2004–2005 | 5 839 | - | [30] |
| 2005–2006 | 5 941 | 2% | [30] |
| 2006–2007 | - | - | |
| 2007–2008 | - | - | |
| 2008–2009 | 6 193,8 | 1,28% | [25] |
| 2009–2010 | 6 184 | [31] | |
| 2010–2011 | 7 478 | 20,9% | [31] |
| 2011–2012 | 6 917 | –10,16% | [32] |
| 2012–2013 | |||
| 2013–2014 | 8 157 | [33] | |
| 2014–2015 | 7 673 | [33] | |
| 2015–2016 | 7 426 | [33] |
Sponsorointi
Vuonna 2010 Euroliiga ja Turkish Airlines tekivät viisivuotisen sponsorointisopimuksen. Sopimuksen myötä sarjan nimi tunnetaan nimellä Turkish Airlines Euroleague Basketball. Turkish Airlinesista tuli myös ULEB Eurocupin pääsponsori.[34]
Palkinnot
- Pääartikkeli: Euroliigan palkinnot
Joka kauden päätteeksi sarjan parhaat pelaajat palkitaan. Nykyisin eri palkintokategorioita on viisi, joiden lisäksi sarjan pelaajista valitaan tähdistökentälliset. Myös jokaisen pelikierroksen ja kuukauden paras pelaaja palkitaan.[35] Euroliiga-kauden parhaalle valmentajalle annetaan Aleksandr Gomelskin mukaan nimetty palkinto.[36] Joukkueiden managereille jaetaan myös oma palkinto.[37]
50 tärkeintä vaikuttajaa
Vuonna 2008 Euroliiga valitsi historiansa viisikymmentä tärkeintä vaikuttajaa juhlavuotensa kunniaksi. Kyseinen tilaisuus järjestettiin Madridissa ja siinä palkittiin 35 pelaajaa, kymmenen valmentajaa ja viisi tuomaria.[38][39]
Euroliiga ja NBA
- Pääartikkeli: NBA Europe Live Tour
Euroliigan ja NBA:n joukkueet ovat pelanneet keskenäisiä otteluja jo vuodesta 1978 lähtien, jolloin Maccabi Tel Aviv BC ja Washington Bullets pelasivat ensimmäistä kertaa. Tämä ottelu päättyi Euroliiga-seuran voittoon, mutta usein sarjojen joukkueiden kohtaamiset ovat päättyneet NBA-seurojen hyväksi.[40] Muun muassa McDonald's Openissa, jota pelattiin vuosina 1987–1999, päättyi aina NBA-seurojen mestaruuteen.[41] Vuonna 2005 NBA ja Euroliiga päättivät NBA Europe Live Tourin perustamisesta ja sarja aloitettiin vuotta myöhemmin.[42]
Joukkueet kaudella 2016–2017
Tilastot
Historian parhaat
Vanhan FIBA:n alaisen Euroliigan piste-ennätys on 63, jonka Joe Arlauckas teki vuonna 1996.[43] FIBA:n Euroliigan levypalloennätys oli 24, jonka onnistui tekemään Arvydas Sabonis.[44] ULEB:in alaisessa Euroliigassa ainoastaan kolme pelaajaa on pystynyt tekemään samassa ottelussa vähintään 20 pistettä ja levypalloa.[45]
| Yhden pelin[46] | Yhteensä[47] | |||
|---|---|---|---|---|
| Pisteet |  Kaspars Kambala Carlton Myers Alphonso Ford Bobby Brown | 41 | Juan Carlos Navarro | 3 670 |
| Levypallot |  Antonis Fotsis | 24 | Felipe Reyes | 1 497 |
| Syötöt |  Stefan Jović | 19 | Dimitris Diamantidis | 1 255 |
| Riistot | Jeff Trepagnier | 11 | Dimitris Diamantidis | 434 |
| Torjunnat |  Stojan Vranković | 10 | Fran Vázquez | 249 |
| Tehoindeksi | Tanoka Beard | 63 | Dimitris Diamantidis | 3 806 |
* Tilastot kauden 2000–2001 alusta lähtien (päivitetty 25.8.2016):
ULEB-Euroliigan loppuottelut
Mestaruudet maittain
| Mestaruudet[48] | Maa | Joukkueittain |
|---|---|---|
| 14 | Espanja | Real Madrid (11), Joventut Badalona, FC Barcelona (2) |
| 13 |  Italia | Olimpia Milano (3), Pallacanestro Varese (5), Pallacanestro Cantù (2), Pallacanestro Virtus Roma, Virtus Bologna (2) |
| 9 | Kreikka | Panathinaikos BC (6), Olympiakos BC (3) |
| 7 |  Venäjä | TsSKA Moskova (8) |
| 6 |  Israel | Maccabi Tel Aviv BC (6) |
| 5 | Kroatia | Cibona Zagreb (2), KK Split (3) |
| 3 | Latvia | ASK Riga (3) |
| 3 |  Turkki | Anadolu Efes SK (2), Fenerbahçe |
| 1 | Serbia | KK Partizan |
| 1 |  Liettua | Zalgiris Kaunas |
| 1 |  Ranska | CSP Limoges |
| 1 |  Bosnia ja Hertsegovina | KK Bosna |
| 1 |  Georgia | BC Dinamo Tbilisi |
Lähteet
Aiheesta muualla
- Virallinen sivu (englanniksi)
Lohkovaihe
Alba Berlin | Anadolu Efes | Barcelona | Bayern München | Cazoo Baskonia | Virtus Bologna | Crvena zvezda | Olimpia Milano | Fenerbahçe Beko | AS Monaco Basket | ASVEL Lyon-Villeurbanne | KK Partizan | Maccabi Tel Aviv | Olympiakos | Panathinaikos | Real Madrid | Valencia BC | Žalgiris