Jim Crow -lait
Jim Crow -lait (engl. Jim Crow laws) olivat Yhdysvaltojen etelävaltioissa Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen rotuerottelua ylläpitäneitä lakeja, joiden tarkoitus oli estää mustaa väestöä saamasta poliittista ja taloudellista valtaa valkoisten eteländemokraattien hallitsemissa osavaltioissa. Lait saivat alkunsa 1870-luvulla ja olivat voimassa 1960-luvun puoliväliin saakka.[1]
Jim Crow -lait perustuivat juridisesti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1896 antamaan päätökseen Plessy vastaan Ferguson.[2] Päätöksen mukaan Louisianan osavaltion laki, joka sääti mustille ja valkoisille tarkoitetut erilliset mutta yhdenvertaiset tilat rautatieliikenteessä pakollisiksi, ei ollut perustuslain vastainen. Päätös muodosti osavaltioiden ja paikallishallintojen rotuerottelukäytäntöjen juridisen perustan aina vuoteen 1954 asti, jolloin korkein oikeus kumosi sen päätöksellä Brown vastaan Topekan koululautakunta.[3] Tämän yksimielisen (9–0) päätöksen mukaan rotuerottelu on perustuslain neljännentoista lisäyksen vastainen. Neljästoista lisäys takaa kaikille kansalaisille yhtenäisen kohtelun lain edessä.[4][5]
Termin alkuperä
Jim Crow -nimitys tulee Thomas D. Ricen vuonna 1828 tekemästä ”Jump Jim Crow” -pilkkalaulusta,[6] jota tämä esitti kiertolaislauluesityksessään,[7] joka sai menestystä ja runsaasti jäljittelijöitä.[7] Vaikka näytösten halventavuus vähenikin myöhempinä vuosikymmeninä,[7] ”Jim Crow” oli jo vuonna 1838 rasistinen haukkumasana[6] ja se oli tuoreessa muistissa vielä 1870-luvulla, jolloin kyseisiä lakeja alettiin säätää.[6] Termi ”Jim Crow -laki” esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 1904 Dictionary of American Englishissa.[8] Nimitystä oli käytetty kuitenkin yleisesti jo ainakin vuodesta 1890 lähtien.[8]
Jim Crow -lait ja rotusyrjintä
Jim Crow -lakien perusteella mustalla väestöllä oli erilliset mutta ”yhtäläiset” oikeudet (separate but equal). Todellisuudessa lait olivat osa järjestelmällistä rotusyrjintää, jolla rajoitettiin mustan väestön tavallista elämää. Pääosin ne pyrkivät erottamaan mustan väestön valkoisesta muun muassa kouluissa ja useimmissa julkisissa paikoissa, erityisesti junissa ja busseissa. Vuonna 1914 jokaisessa etelävaltiossa oli Jim Crow -lakeja.[6] Lait vaikuttivat arkielämän kaikkiin puoliin: esimerkiksi vuonna 1930 Alabaman Birminghamissa valkoiset ja värilliset eivät saaneet pelata keskenään dominoa tai tammea.[6]
Eri osavaltioiden Jim Crow -lait kielsivät muun muassa:[1]
- mustaa parturia leikkaamasta valkoisten naisten hiuksia
- hautaamasta mustia ja valkoisia samalle hautausmaalle
- opettamasta mustia ja valkoisia lapsia samassa koulussa
- tarjoilemasta alkoholia mustille ja valkoisille samassa ravintolassa
Myös sukupuoliyhteys mustien miesten ja valkoisten naisten välillä oli kielletty ja sitä pidettiin juridisesti raiskauksena. Lakien noudattamista valvottiin väkivallalla ja sen uhalla, ja niiden noudattamatta jättäminen vaaransi työpaikan, kodin ja jopa hengen. Mustilla ei juuri ollut mahdollisuuksia saada oikeutta väkivallan kohteeksi jouduttuaan, koska poliisi ja oikeuslaitos oli valkoisten hallitsema.[1]
Väkivalta oli keskeinen Jim Crow -lakien sosiaalisen kontrollin väline ja sen äärimmäinen muoto oli mustien lynkkaukset. Monien valkoisten aikalaisten mukaan lynkkaukset olivat välttämätön lisä oikeuslaitokselle, vaikka ne olivatkin epämiellyttäviä. He uskoivat mustien olevan taipuvaisia väkivaltaisiin rikoksiin, erityisesti valkoisten naisten raiskauksiin. Lynkkauksia tutkineen Arthur Raperin mukaan noin kolmasosa lynkatuista oli syyttömiä. Lynkkauksen kohteeksi mustat joutuivat yleensä vaadittuaan kansalaisoikeuksia, rikottuaan Jim Crow -sääntöjä tai rotumellakoiden jälkipuinnissa.[1]
Ruotsalaisen Gunnar Myrdalin Carnegie-säätiön toimeksiannosta vuonna 1944 julkaisema tutkimus An American Dilemma: The Negro Problem and Modern Democracy käsitteli mustien ihmisoikeuksien toteutumisen ongelmaa Yhdysvalloissa. Tutkimus teki Jim Crow -laeista ja niitä ylläpitäneistä osavaltioista kansallisen häpeäpilkun.[6]
Lakien kumoaminen
Vuonna 1954 Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi päätöksen Plessy vastaan Ferguson päätöksellä Brown vastaan Topekan koululautakunta, jonka mukaan rotuerottelulait olivat Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäyksen vastaisia.[3][5] Päätös käynnisti Yhdysvalloissa koulutusjärjestelmän ja yleisemmän yhteiskunnallisen uudistuksen ja toimi innoittajana kansalaisoikeusliikkeen syntymiselle.[9] Kansalaisoikeusliikkeen järjestämä Montgomeryn bussiboikotti ja sitä seuranneet mielenosoitukset vaikuttivat myös Jim Crow -lakien kumoamiseen. Yhdysvaltain liittovaltion lakiin lisättiin lopulta vuonna 1964 kansalaisoikeuslaki (Civil Rights Act)[10] ja äänioikeuslaki (Voting Rights Act) vuonna 1965.[11]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jim Crow -lait Wikimedia Commonsissa
- Jim Crow Museum of Racist Memorabilia. (englanniksi)