Luiz Inácio Lula da Silva

Lula da Silva syntyi Caetésissa Garanhunsissa Pernambucon osavaltiossa. Hänen syntymäpäivänsä on asiakirjoissa 6. lokakuuta, mutta hänen äitinsä muistin mukaan syntymäpäivä on 27. lokakuuta. Koko perhe muutti isän perässä Guarujáan São Pauloon 1952, missä olosuhteet ja eteenpäinpääsymahdollisuudet olivat paremmat. Lula on käynyt koulua vain neljä luokkaa. Työnteon hän aloitti 12-vuotiaana kengänkiillottajana, pähkinänmyyjänä ja 14-vuotiaana kuparinjalostamossa.^lähde?

Perhe muutti 1956 São Pauloon. Työskennellessään autotehtaassa Lula menetti 19-vuotiaana vasemman pikkusormen. Hän lähti ammattiyhdistystoimintaan 1969, kun hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli hepatiittiin.^lähde?

Lula da Silvasta tuli vuonna 1978 Brasilian autoteollisuusalueiden metallityöläisten ammattiliiton puheenjohtaja. Maaliskuuhun 1985 asti sotilasvallassa olleessa Brasiliassa ammattiyhdistystoiminta ei ollut helppoa, ja hän joutui kuukaudeksi vankeuteen, kun hän organisoi lakkoliikehdintää, mutta hänet vapautettiin vastalauseiden ansiosta. 1980-luvulla Lula vieraili usein myös Yhdysvalloissa ammattiliittojen vieraana ja Kuubassa hakemassa tukea toiminnalleen^[2].

Lula oli mukana 1980 perustamassa työväenpuoluetta (Partido dos Trabalhadores), joka oli maan historian ensimmäinen merkittävä sosialistinen puolue.^[3] Se yhdisti ammattiyhdistysläiset, älyköt, trotskilaiset ja katolisen kirkon aktivistit. Myös ammattiyhdistysten voima kasvoi, kun 1983 perustettiin keskusjärjestö Central Única dos Trabalhadores.^lähde?

Brasilian vuoden 1967 perustuslain mukaan presidentin valitsivat kongressin molemmat kamarit yhteisistunnossa, mutta sotilasvallankaappauksen jälkeen valinnan olivat käytännössä tehneet kenraalit. PT ja Lula osallistuivat Diretas Já -kampanjaan, joka ajoi presidentinasemaa suoraan vaalilla valittavaksi.^lähde?

Lula pyrki poliittiseen asemaan ensimmäisen kerran São Paulossa 1982. Vuonna 1986 hänet valittiin Brasilian kansankongressiin suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä. Hän pyrki presidentiksi 1989 puolueensa ehdokkaana, mutta joutui median riepoteltavaksi. Hän ei pyrkinyt enää kongressiedustajaksi 1990 vaan keskittyi työväenpuolueen vahvistamiseen. Lula oli ehdokkaana myös 1994 ja 1998 mutta jäi molemmilla kerroilla toiseksi Fernando Henrique Cardoson voittaessa.^lähde?

Neljännellä kerralla Lula alkoi uskoa, ettei voittaisi ilman liittolaisia ja talouspiirien tukea. Työväenpuolue luopui vähitellen vallankumouksellisesta ohjelmastaan ja haki liike-elämän tukea ja liittoutui pienen oikeistolaisen puolueen kanssa. Ohjelmaan jäi kuitenkin köyhien asian ajaminen, ruohonjuuritason toiminta ja hallituksen eettisyyden korostaminen. Muutoksista ei kuitenkaan voitu tehdä radikaaleja, koska maa joutui toimimaan kansainvälisen valuuttarahaston ohjeiden mukaan. Myös Lula joutui muuttamaan tyyliään ja esiintyi puvussa tv-mainoksissa.^[3]

Lokakuussa 2002 Lula voitti vaalien toisella kierroksella vastaehdokkaansa sosiaalidemokraatti José Serran 61 prosentin ääniosuudella.^lähde? Veja-lehti syytti Lulan puolueen saaneen lainvastaisesti kolmen miljoonan dollarin lahjoituksen vaalityöhönsä Kuubalta, minkä molemmat osapuolet kiistivät^[4].

Ensimmäinen kausi

Presidenttinä Lula pani toimeen Fome Zero -ohjelman nälän ja äärimmäisen köyhyyden lopettamiseksi Brasiliasta. Bolsa Família -järjestelmässä 11 miljoonaa köyhintä perhettä (alle 40 dollaria kuussa) saa avustuksia, kun laittaa lapsensa kouluun ja pitää rokotuskirjat ajan tasalla.^[5]

Lulan valinta aiheutti talouspiireissä pelkoa. Korot nousivat ja realia vastaan hyökättiin. Talousministeriksi hän nimitti trotskilaisen Antonio Paloccin, joka oli tullut tunnetuksi vasemmistolaisista mielipiteistään. Brasilian keskuspankin johtoon tuli sen sijaan talouspiirien suosima taloustieteilijä Henrique Meirelles.^lähde?

Hallitus piti kuitenkin tiukkaa menokontrollia ja nosti vapaaehtoisesti valtiontalouden ylijäämätavoitetta puolella prosentilla 4,25 %:iin BKT:sta sekä leikkasi menoja yli kaksi miljardia dollaria.^[6] Hallitus uusi myös kaikki sopimukset IMF:n kanssa mutta maksoi kaikki velkansa pois etukäteen vuoden 2005 lopussa ja pääsi näin pankin holhouksesta. IMF:n johtaja Rodrigo Rato ylisti Brasiliaa erinomaisesta talouspolitiikasta.^[7]

Hallitus joutui kuitenkin osalliseksi Mensalão-skandaaliin, jonka aiheutti se, että työväenpuolue oli maksanut 30 000 realia kuukaudessa opposition kongressiedustajille, jotta nämä äänestäisivät hallituksen esitysten puolesta. Muun muassa Palocci joutui eromaan maaliskuussa 2006, jolloin hänet korvasi Guido Mantega.^lähde?

Ulkopolitiikassa Brasilia otti pragmaattisen linjan ja pysyi väleissä sekä Hugo Chávezin että George W. Bushin kanssa. Lulan uskottiin keskittyvän lähinnä sisäpolitiikkaan, mutta hän vieraili vuoden 2003 aikana 26 valtiossa ja vietti 133 päivää matkoilla.^[6]

Suurena maaviljelysmaana Brasilia vastustaa kehittyneiden maiden maataloustukia, ja Lulan johtama ulosmarssi kariutti muun muassa FTAA-neuvottelut sekä Cancúnin WTO:n neuvottelut vuonna 2003 G8-maiden maataloustuista, ja Brasilia kokosi maataloustuottajista uuden G20-ryhmän ajamaan etujaan. Lula on ajanut myös YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista. Brasilia hakee neuvoston pysyvää paikkaa.^lähde?

Lula oli kovana myös Yhdysvaltoja kohtaan eikä hyväksynyt ilman YK:n oikeutusta aloitettuja sotatoimia Irakissa, ja Syyriassa vieraillessaan hän arvosteli Yhdysvaltojen ylläpitämää Irakin miehityshallintoa. Vierailut Kuubassa, Syyriassa ja Libyassa olivat solidaarisuuden osoitus hänen entisille tukijoilleen. Kun Yhdysvallat aloitti maahan tulevien brasilialaisten matkailijoiden valokuvaamisen ja heidän sormenjälkiensä ottamisen turvallisuussyistä, Brasilia teki saman yhdysvaltalaisille.^[6] Brasilia on myös murtanut yhdysvaltalaisten lääkeyhtiöiden patentteja^[8], vaikka Yhdysvaltain huolenaiheena kauppaneuvotteluissa ovat etenkin aineettoman omaisuuden oikeudet. Hän on myös puolustanut Iranin oikeutta rauhanomaiseen ydinohjelmaan Brasilian tavoin^[9]. Silti Yhdysvallat on pyrkinyt yhteistyöhön Brasilian kanssa, etenkin energia-alalla polttoaineena käytettävän etanolin tuotannossa.^[10]

Toinen kausi

Lula valittiin presidentiksi toiselle kaudelle vaaleissa lokakuussa 2006. Ensimmäiselle kierroksella hän sai 48,6 % äänistä sosiaalidemokraattien (PSDB) oikeistolaidan Geraldo Alckminia vastaan. Toisella kierroksella Lula sai yli 60 % äänistä.^lähde?

Lulan suosio säilyi korkeana myös toisen kauden ajan.^[11] Puhuttiin myös mahdollisuudesta muuttaa perustuslakia Lulan valitsemiseksi uudelleen, mutta hän sanoi tukevansa oman puolueensa ehdokasta^lähde?. Vahvimpana pidettiin presidentin kanslian esikuntapäällikköä Dilma Rousseffia.^[12]

Toukokuussa 2010 Lula neuvotteli Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin kanssa sopimuksen Iranin uraanin vaihdosta Turkissa Yhdysvaltain ajamien lisäpakotteiden välttämiseksi. Sopimuksessa Iran saa lääketieteelliseen reaktoriinsa vähän rikastetusta uraanista (LEU) vastineeksi 20 prosenttia rikastettua uraania (HEU).^[13]

Kolmas kausi

Vuoden 2022 presidentinvaalissa hän asettui jälleen ehdokkaaksi, ja varapresidenttiehdokkaaksi tuli keskustavasemmistolainen Geraldo Alckmin. Tällä kertaa vastassa oli Bolsonaro: Lula voitti 50,9 prosentin ääniosuudella toisen kierroksen^[14].

Lula vannoi virkavalansa ja astui Brasilian 39. presidentin virkaan 1. tammikuuta 2023.^[15]

Lula da Silva sai heinäkuussa 2017 korruptiosta 9,5 vuoden vankeustuomion. Oikeuden päätöksen perusteena oli, että hän sai noin miljoonan euron lahjukset insinööritoimistolle järjestämistään sopimuksista Brasilian valtion öljy-yhtiön Petroleo Brasileiron kanssa. Lula valitti tuomiosta. Päätöstä odotti neljä muutakin syytettä.^[16] Valituksen käsitteli korkein oikeus, joka linjasi, että rikoksesta tuomitun vankilatuomio voi alkaa vasta, kun hän on käynyt koko valitustien läpi korkeimpaan oikeuteen saakka. Lula pääsi siksi marraskuussa 2019 odottamaan vapaana oikeuden ratkaisua.^[17]

Lula ilmaisi jo tuomionsa jälkeen halunsa pyrkiä presidentiksi jälleen vuoden 2018 vaaleissa, mutta tuomiot estivät sen.^[16] Elokuussa 2018 hänet kuitenkin rekisteröitiin ehdokkaaksi. Mielipidemittauksissa hän oli suosituin ehdokas seuraavaksi presidentiksi.^[18] Vaalikomissio kielsi ehdokkuuden syyskuussa, ja Lula testamenttasi äänensä Fernando Haddadille. Suosituimman ehdokkaan paikka siirtyi äärioikeistolaiselle populistille Jair Bolsonarolle.^[19]

Brasilian korkein oikeus kumosi Lulan saamat tuomiot maaliskuussa 2021, koska ne oli annettu eri osavaltion tuomioistuimessa kuin missä väitetty lahjonta oli tapahtunut. Koska korkeimman oikeuden päätöstä ei kumottu syyttäjän tekemän valituksen jälkeen eikä uutta oikeudenkäyntiä ehditty järjestää tai käydä loppuun ennen vuoden 2022 presidentinvaaleja, ei ollut estettä sille, että Lula asettui jälleen ehdokkaaksi presidentinvaaleissa.^[20]

Lulalle on myönnetty kunniatohtorin arvo Coimbran yliopistossa, SciencesPo-yliopistossa sekä Rosarion kansallisessa yliopistossa.^[21][22][23]

• Santos, Pedro: Lula: Kansan presidentti. Helsinki: Oppian, 2023. ISBN 978-951-877-875-5.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luiz Inácio Lula da Silva Wikimedia Commonsissa