Kiivi (hedelmä)
Kiivi on yleisnimi laikkuköynnösten sukuun kuuluvien kasvien hedelmälle. Eniten viljelty kiivi on kiiviköynnöksen (Actinidia deliciosa) hedelmä.
Kiivi on soikea ja hieman kananmunaa suurempi, ja sitä ympäröi ohut karvainen ruskea kuori. Hedelmäliha on helakanvihreä tai keltainen lukuun ottamatta ydinosaa, jossa se on kermanvalkoista. Keskustaa ympäröivät pienet mustanruskeat siemenet.
Historia
Laikkuköynnösten eri lajien hedelmiä kerättiin luonnosta jo satoja vuosia sitten. Kiivejä on viljelty laajamittaisesti kuitenkin vasta 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Jo 1800-luvun lopulla Euroopan ja Pohjois-Amerikan hedelmätarhoissa viljeltiin japaninlaikkuköynnöstä, mutta laji ei koskaan saavuttanut kaupallista menestystä.[1]
Kiiviköynnöksen siemeniä alettiin lähetellä Kiinasta Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin vuodesta 1898 alkaen. Lajin viljelyä rajoittivat silloin kuitenkin kasvin ilmasto- ja lisääntymisvaatimukset sekä ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen. Vuonna 1904 kiiviköynnöksen siemeniä lähetettiin Uuteen-Seelantiin, missä kasvi viihtyi hyvin. Ensimmäinen hedelmätarha alkoi tuottaa hedelmää 1930-luvun alussa. Monen vuoden ajan Uudessa-Seelannissa viljeltiin kiivejä vain oman maan käyttöön, kunnes ylijäämähedelmien ulkomaanvienti aloitettiin vuonna 1953. Kun kiivistä tuli suosittua myös maailmalla, Uuden-Seelannin kiivituotanto alkoi kasvaa, ja vuoteen 1976 mennessä maasta vietiin jo enemmän kiivejä kuin siellä kulutettiin. Kiiviköynnöstä alettiin viljellä myös muualla maailmassa.[1]
Actinidia chinensis -lajia alettiin viljellä Kiinassa vuonna 1957 ja Uudessa-Seelannissa vuonna 1977. Sen jälkeen senkin viljely on levinnyt moneen muuhun maahan.[1]
Lajit
Yleisimpiä kiivihedelmäkasveja ovat Actinidia deliciosa (kiiviköynnös) ja A. chinensis. Vähemmän viljeltyjä ovat A. arguta (japaninlaikkuköynnös), A. kolomikta (kiinanlaikkuköynnös), A. coriacea, A. melandarna, A. polygama (mantsurianlaikkuköynnös) ja A. purpurea.[2]
Käyttö
Kiiviä käytetään etupäässä tuoreena, sillä sen maku ja ulkonäkö heikkenevät prosessoinnissa. A. chinensis kestää prosessointia paremin kuin kiiviköynnöksen hedelmä.[1]
Kiivi voidaan kuoria tai syödä lusikalla. Kiiviköynnöksen hedelmä on hiukan hapokas, ja A. chinensis on sitä makeampi. Japaninlaikkuköynnöksen hedelmät ovat niin pieniä, että ne voi syödä kokonaisina. Koska halkaistu kiivi on kaunis, sitä käytetään usein ruokapöydän koristeena.[1]
Ravintosisältö ja terveysvaikutukset
Kiivi on suhteellisen ravintoainepitoinen hedelmä. Se sisältää merkittävästi C-vitamiinia, kaliumia, magnesiumia ja kuitua.[1] Kiivi on myös hyvä K-vitamiinin ja kohtalaisen hyvä E-vitamiinin lähde.[3]
Kiivillä voi olla laksatiivinen vaikutus, ja sitä käytetäänkin luonnollisena laksatiivina esimerkiksi vanhuksille. Kiivissä on myös oksalaattia sekä allergeeneja, jotka voivat aiheuttaa allergisia oireita 2–3 prosentille ihmisistä. Hyvin vakavat allergiset reaktiot ovat kuitenkin harvinaisia, eikä oksalaattiakaan tuoreista kiivistä saa haitallisia määriä normaaliannoksilla.[1]
| Energiaa | 48 kcal |
| Proteiinia | 0,7 g |
| Rasvaa | 0,8 g |
| Vettä | 83,5 g |
| A-vitamiinia | 3,4 mg |
| C-vitamiinia | 61,6 mg |
| E-vitamiinia | < 0,1 mg |
| Kaliumia | 266,5 mg |
| Magnesiumia | 12,4 mg |
Tuotanto
| Kiivien tuotanto 2021 (tonnia)[5] | ||
|---|---|---|
| 1 |  Kiina | 2 380 788 |
| 2 |  Uusi-Seelanti | 628 496 |
| 3 |  Italia | 416 060 |
| 4 |  Kreikka | 313 390 |
| 5 |  Iran | 294 263 |
| 6 |  Chile | 139 560 |
| 7 |  Turkki | 86 362 |
| 8 |  Portugali | 55 460 |
| 9 |  Ranska | 46 030 |
| 10 | Muut | 106 690 |
| Yhteensä | 4 467 099 | |
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kiivin ravintosisältö Fineli