Panaman paperit

Pääartikkeli: Veroparatiisi

Yritykset ja yksityishenkilöt voivat sijoittaa rahaa veroparatiiseihin monista eri syistä, jotkut syyt ovat ”täysin laillisia ja hyväntahtoisia”,^[5] mutta taloustutkijat ovat kuitenkin todenneet, että veroparatiiseja käytetään pääosin verojen, lakien ja säännöksien välttämiseen sekä kiertämiseen.^[6][7] Europolin Finanssitiedusteluryhmän (FININT) johtajan Igor Angelinin mukaan pöytälaatikkoyritykset (tai peiteyritykset) ovat keskeisiä laajamittaisessa rahanpesussa, ja sama pätee korruptioon. Pöytälaatikkoyrityksiä käytetään usein lahjontarahojen siirtämiseen.^[8]

Tax Justice Networkin mukaan Panama on Amerikan mantereen veroparatiiseista vanhimpia ja tunnetuimpia. Veroparatiisien lisäksi Panama on tunnettu huumerahojen vastaanottaja Latinalaisesta Amerikasta ja yleisesti runsaan likaisen rahan vastaanottajana. Viime vuosina Panama on ottanut kovan linjan lainkäyttäjänä, joka ei suostu yhteistyöhön kansainvälisten avoimuusaloitteiden kanssa.^[9] The Sink: Terror, Crime and Dirty Money in the Offshore World -kirjassa veroparatiisien tutkija Jeffrey Robinson lainaa Yhdysvaltojen tullin viranhaltijaa:

»Maa [Panama] on täynnä epärehellisiä lakimiehiä, epärehellisiä pankkiireja, epärehellisten yritysten perustajia ja epärehellisiä yrityksiä, jotka on rekisteröity epärehellisille lakimiehille, jotta he voivat tallettaa likaista rahaa epärehellisiin pankkeihinsa. Vapaatuotantoalue on musta-aukko, jonka kautta Panamasta on tullut yksi maailman likaisimmista rahanpesualtaista.”^[9][10][11]»

Lakiasiaintoimistot ovat keskeisiä veroparatiisien toiminnassa.^[7] Panamalainen lakiasiaintoimisto Mossack Fonseca on yksi suurimmista ”offshore-lakiasiaintoimistoista”^[1] ja alansa ”markkinajohtaja”.^[12][13] Yrityksen palveluihin kuuluu muun muassa sisällyttää yrityksiä veroparatiiseihin ja hallinnoida offshore-yrityksiä. Yritys voi myös luoda monimutkaisia ja monitasoisia yritysrakenteita, jotka toimivat ikään kuin suojakuorena sen asiakkaille, jotka voivat näin toimia toimintansa ja läpipääsemättömän salaisen ”muurinsa” takana.^[5] Vuodetut asiakirjat paljastavat näitä rakenteita yksityiskohtaisesti.

Mossack Fonseca on toiminut yli 300 000 yrityksen puolesta, joista suurin osa on rekisteröity Britanniaan tai erillisalueiden veroparatiiseihin.^[14] Yritys toimii maailman suurimpien rahoituslaitosten, kuten Deutsche Bankin, HSBC:n, Société Généralen, Credit Suissen, Commerzbankin, UBS:n ja Nordean kanssa.^[13][15]

Runsas vuosi ennen ensimmäisiä Panama papereiden julkaisuja (3. huhtikuuta 2016^[16]) saksalaiselle sanomalehdelle Süddeutsche Zeitungille tarjottiin suuria määriä asiakirjoja nimettömästä lähteestä. Nimetön lähde nimesi itsensä John Doeksi. Lehti hyväksyi tarjouksen ja alkoi vastaanottaa lähteeltä materiaaleja; vuodessa he vastaanottivat 2,6 teratavua tietoa, jotka liittyivät Mossack Fonsecaan. Materiaalit koostuvat 214 488 offshore-yrityksestä sekä kyseisten yrityksien yhteyksistä muun muassa eri maiden viranhaltijoihin ja viranomaisiin.^[17][18][19]

Toimittajat olivat lähteen kanssa yhteydessä salattuja kanavia pitkin lähteen toivomuksesta. ”On muutama ehto. Henkeni on vaarassa, olemme yhteydessä vain salattuja kanavia pitkin. Ei ainuttakaan tapaamista.” Süddeutsche Zeitungin toimittajan mukaan lähde halusi toimia niin, koska hänen mukaansa Mossack Fonseca toimi epäeettisesti. ”Lähteen näkemyksen mukaan lakiasiaintoimisto Panamassa tekee todellista vahinkoa maailmalle, ja hän haluaa tehdä siitä lopun.”^[20][21]

Kansainvälisen tutkivien toimittajien järjestö ICIJ organisoi ryhmän asiakirjojen tutkimiseen ja tarkasteluun. He värväsivät toimittajia ja resursseja eri toimituksista, kuten The Guardianista, BBC:stä, Le Mondesta, SonntagsZeitungista, Falterista, La Naciónista, NDR:stä, Süddeutscher Rundfunkista ja ORF:stä. Ryhmä tapasi ensimmäisen kerran Münchenissä, Lillehammerissa, Lontoossa ja Washington DC:ssä.^[22] Materiaali jaettiin analysoitavaksi noin 400 toimittajalle ja 107 mediaorganisaatiolle 76 maahan.^[23][1] Runsaan vuoden kuluttua, 3. huhtikuuta 2016, julkaistiin aineistosta ensimmäiset uutiset sekä 149 valikoitua asiakirjaa.^[24] ICIJ julkaisi 9. toukokuuta verkkoisivuillensa sovelluksen, joka toimii hakutietokantana tietovuodon yrityksistä. Tietokannassa ei ole kaikkia tietovuotojen asiakirjoja, kuten pankkitilien ja niiden tilisiirtojen tietoja, sähköposteja, skannattuja passeja tai puhelinnumeroita, vaan ainoastaan huolellisesti valitut yritysten perustiedot.^[25][26]

Tietovuodon kokonaismäärä on huomattavasti suurempi kuin muiden aiempien tietovuotojen, kuten WikiLeaksin Cablegate- (1,7 GB), Offshore 2013- (260 GB), Luxemburg- (4 GB) ja SwissLeaks-tietovuotojen (3,3 GB). Panaman paperit -tietovuodon materiaalit koostuvat pääosin sähköposteista, PDF-tiedostoista, valokuvista ja Mossack Fonsecan tietokannan sisäisistä otteista. Materiaalien ajankohta sijoittuu 1970-luvulta vuoteen 2016 asti. Materiaalit koostuvat 214 488 offshore-yrityksestä, jossa jokaiselle peiteyritykselle on omat kansionsa, jotka sisältävät sähköposteja, erilaisia sopimuksia, kirjallisia kopioita ja skannattuja dokumentteja. Materiaali sisältää yli 4,8 miljoonaa sähköpostia, yli 3 miljoonaa tietokantatiedostoa, yli 2,1 miljoonaa PDF-tiedostoa, yli 1,1 miljoonaa valokuvaa, yli 300 000 tekstitiedostoa ja yli 2 000 muunlaista tiedostoa.^[22]

Tietovuodon materiaali indeksoitiin käyttämällä omisteista Nuix-ohjelmistoa, jonka käytön lahjoitti Nuix itse. Nuixia käytettiin materiaalin miljooniin dokumentteihin tekstintunnistukseen, jotta materiaali olisi koneellisesti luettavissa ja haettavissa. Tämän jälkeen toimittajat erottelivat Nuixin työkaluilla dokumenteista yksityishenkilöiden ja yritysten nimet analysoitavaksi. He kokosivat kootun listan tärkeistä ihmisistä ja ristiinvertasivat tätä prosessoituihin dokumentteihin. Seuraava vaihe analyysissä oli yhdistää ihmiset, roolit, rahavirrat ja yritysrakenteiden laillisuudet.^[27][22]

Nuix ilmoitti asiakkailleen 1. huhtikuuta 2016 tietomurrosta, joka liittyi sähköpostien hakkeroimiseen. Yritys kuitenkin kielsi tietomurron mitenkään koskeneen Panaman papereita lisäten, että tietomurto oli rajallinen. Tietoturva-asiantuntijat ovat todenneet, että yritys ei salaa sähköpostejaan, ja ilmeisesti se käyttää kolme vuotta vanhaa versiota Drupal-sisällönhallintajärjestelmästä sivustollaan, jossa on tunnetusti useita haavoittuvuuksia.^[28]

Amerikkalaistutkija Clifford Gaddy esitteli Brookings-instituutin kotisivuilla teoriaa, jonka mukaan vuodon olisi operoinut Venäjä. Presidentti Vladimir Putinin mukaan vuoto on Yhdysvaltain juoni Venäjän heikentämiseksi.^[29]

Mossack Fonsecan asiakkaat

Tietovuodon asiakirjat osoittavat usean korkea-arvoisen poliitikon ja heidän sukulaistensa taloudellisia ja poliittisia yhteyksiä.^[1][3][30]

Tietovuodon asiakirjoissa ilmenee useiden maiden johtajien ja korkeiden viranhaltijoiden nimiä, muun muassa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien presidentti Khalifa bin Zayed Al Nahyan, Ukrainan presidentti Petro Porošenko, Saudi-Arabian kuningas Salman bin Abdul-Aziz Al Saud ja Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson. Asiakirjoista ilmenee myös entisiä valtionpääedustajia; muun muassa Sudanin presidentti Ahmed al-Mirghani, Qatarin emiiri Hamad bin Khalifa Al Thani. Nykyisiä pääministereitä: Georgian pääministeri Bidzina Ivanišvili, Irakin pääministeri Iyad Allawi, Jordanian pääministeri Ali Abu al-Ragheb, entinen Qatarin pääministeri Hamad ibn Jassim Al Thani, entinen Ukrainan pääministeri Pavlo Lazarenko ja Moldovan pääministeri Ion Sturza.^[2][3]

Tietovuodon asiakirjoista tunnistettiin 61 perheenjäsentä ja yhteistyökumppania, jotka ovat sidoksissa pääministereihin, presidentteihin ja kuninkaisiin, esimerkiksi Ison-Britannian pääministeri David Cameronin edesmennyt isä, Kiinan tasavallan presidentin Xi Jinpingin lanko, Malesian pääministerin Najib Razakin poika, Pakistanin pääministeri Nawaz Sharifin ja Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijevin lapsia, Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuman veljenpoika, Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin pojanpoika, Venäjän presidentti Vladimir Putinin ystäviä (muun muassa pietarilaisen Rossija-pankin välityksellä), Marokon kuningas Muhammad VI:n henkilökohtainen sihteeri ja Meksikon presidentti Enrique Peña Nieton ”urakoitsija”.^[3][31]

Tietovuodon asiakirjoista ilmenee myös useita alempitasoisia valtioiden viranhaltijoita, heidän sukulaisiaan ja yhteistyökumppaneita, jotka ovat sidoksissa keskenään, esimerkiksi seuraavista maista: Algeriasta, Angolasta, Argentiinasta, Azerbaidžanista, Botswanasta, Brasiliasta, Chilestä, Ecuadorista, Egyptistä, Espanjasta, Etelä-Afrikasta, Ghanasta, Guineasta, Hondurasista, Intiasta, Islannista, Isosta-Britanniasta, Israelista, Italiasta, Kambodžasta, Kanadasta, Kazakstanista, Keniasta, Kiinasta, Kongosta, Kreikasta, Malesiasta, Maltasta, Marokosta, Meksikosta, Nigeriasta, Norsunluurannikolta, Pakistanista, Panamasta, Perusta, Pohjois-Koreasta, Puolasta, Ranskasta, Ruandasta, Sambiasta, Saudi-Arabiasta, Senegalista, Syyriasta, Taiwanista, Unkarista, Venezuelasta ja Venäjältä.^[3][32][33]

Tietovuodon asiakirjoista paljastuu, että Afrikan eliitti on halinnoinnut sijoituksiaan veroparatiisien kautta. OECD on arvioinut, että veroparatiiseissa kulkeneet rahavirrat ovat kolme kertaa suuremmat kuin maanosan saama virallinen kehitysapu. Tax Justice Network on puolestaan laskenut, että kulkeneiden rahavirtojen suuruus olisi jopa kymmenen kertaa suurempi kuin maanosan virallinen kehitysapu. Varojaan veroparatiiseihin ovat piilottaneet muun muassa Kenian korkeimman oikeuden tuomari Kalpana Rawal, Kongon demokraattisen tasavallan presidentin sisko Jaynet Désirée Kabila Kyungu ja Ruandan entinen tiedustelupalvelun johtaja sekä YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin poika. YK:n raportin mukaan Afrikka menettää vuosittain 30-60 miljardia dollaria laittomien rahavirtojen vuoksi veroparatiiseihin.^[33]

Tietovuodon asiakirjoissa mainitaan useita yksityishenkilöitä, jotka liittyvät kansainvälisen jalkapallo kattojärjestön FIFA:n hallintoelimiin, esimerkiksi entinen Conmebolin puheenjohtaja Eugenio Figueredo, UEFA:n entinen puheenjohtaja Michel Platini, FIFA:n entinen pääsihteeri Jérôme Valcke ja argentiinalainen jalkapalloilija Lionel Messi. Asiakirjat paljastivat myös laajan eturistiriitayhteyden FIFA:n eettisen komitean ja FIFA:n entisen varapuheenjohtajan Eugenio Figueredon välillä. Sveitsin poliisi tutki UEFA:n toimistot sen jälkeen, kun Gianni Infantino nimettiin FIFA:n pääsihteeriksi ja hän allekirjoitti televisiosopimuksen Cross Trading -nimisen yrityksen kanssa, jota FBI on syyttänyt lahjonnasta. Infantino kielsi rikkomukset. Sopimus paljastui tietovuodon asiakirjoissa.^[34][35]

Tietovuodon asiakirjoissa esiintyy vähintään 200 yhdysvaltalaisen passia, mutta yhtäkään yhdysvaltalaista poliitikkoa ei ole toistaiseksi nimetty.^[3][36][37]

Mossack Fonsecan yritykset

Mossack Fonsecan asiakkaina on vuosien varrella ollut yli 300 000 yritystä, joista aktiivisia yrityksiä oli huippuvuotena 2009 yli 80 000.^[14] Tietovuodon asiakirjoista paljastuu yli 210 000 yritystä 21 lainkäyttöalueelta. Yli puolet yrityksistä oli yhteydessä Brittiläisiin Neitsytsaariin, loput Bahamaan, Seychelleihin, Niueen ja Samoaan. Mossack Fonsecan asiakkaat ovat peräisin yli sadasta maasta. Useimmat yritysasiakkaat ovat peräisin Hongkongista, Sveitsistä, Britanniasta, Luxemburgista, Panamasta ja Kyprokselta. Mossack Fonseca työskenteli yli 14  000 eri pankin, asianajotoimiston ja yhtiön kanssa perustaessaan niille yrityksiä, säätiöitä ja rahastoja.^[38] Noin 3 100 yrityksellä näyttää olevan yhteyksiä yhdysvaltalaisiin offshore-asiantuntijoihin. Lisäksi noin 3 500:lla offshore-yritysten osakkeenomistajalla näyttää olevan yhdysvaltalaisia osoitteita.^[36] Mossack Fonsecalla on toimistoja Nevadan ja Wyomingin osavaltioissa.^[39]

Tietovuodon asiakirjat osoittavat, että Mossack Fonsecan kautta on kulkenut noin kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria.^[40] Useat holdingyhtiöt harjoittivat liiketoimintaa pakotelistalla olleiden tahojen, kuten asekauppiaiden ja diktaattorien sukulaisten kanssa pakotteiden ollessa voimassa. Mossack Fonseca on toimittanut palveluita Seychelleihin Pangates International -nimiselle yritykselle, jonka Yhdysvaltojen hallitus uskoo toimittaneen lentopolttoainetta Syyrian hallitukselle sisällissodan aikana, ja jatkaneen pakotteista huolimatta elokuuhun 2015 asti yrityksen paperitöiden hoitamista sekä todistaneen yrityksen olleen hyvässä asemassa oleva yritys.^[41]

Yli 500 pankkia on rekisteröinyt Mossack Fonsecan kanssa lähes 15 600 pöytälaatikkoyritystä, joista 2 300 HSBC:lle ja sen tytäryhtiöille. Dexia, J. Safra Sarasin Luxemburgin-yksikkö, Credit Suissen Kanaalisaarten-yksikkö ja UBS:n Sveitsin-yksikkö pyysivät perustamaan ainakin 500 offshore-yritystä asiakkailleen.^[38]

Ehrnroothien luxemburgilainen veroparatiisitehdas

Ylen mukaan vaikutusvaltaiset suomalaissijoittajat Georg J.C. Ehrnrooth ja Henrik Ehrnrooth omistavat luxemburgilaisen LWM-yhtiön, joka perustaa asiakkailleen yhtiöitä veroparatiiseihin ja hallinnoi niitä, samaan tapaan kuin lakitoimisto Mossack Fonseca, joka toimii LWM:n yhteistyökumppanina. LWM:n asiakkaita ovat mm. suomalaiset talousvaikuttajat kuten esimerkiksi Jorma Ollila ja Kari Stadigh. Yhtiön Ehrnrootheille myi ruotsalainen SEB-pankki.^[42]

Nordea

Asiakirjoista paljastuu, että Nordean Luxemburgin-yksikkö olisi vuosina 2004–2014 perustanut asiakkailleen Panamaan ja Brittiläisille Neitsytsaarille lähes 400 veroparatiisiyhtiöitä.^[43][44] Nordean hallinnoimissa postilaatikkoyrityksissä useissa tapauksissa vastuuhenkilöillä ei ole mitään valtaa yrityksessä. Vastuussa on ollut jopa kuolleita henkilöitä.^[45]

Ruotsin finanssivalvonta on antanut Nordealle kaksi varoitusta ja todennut, että Nordean rahanpesunvalvonnassa on vakavia puutteita. Vuonna 2015 Nordean oli maksettava suurin mahdollinen rangaistusmaksu, yli 5 miljoonaa euroa.^[43][46][47] Vuonna 2012 Nordea pyysi Mossack Fonsecaa muuttamaan asiakirjoja takautuvasti niin, että kolmen tanskalaisen asiakkaan valtakirjat näyttäisivät olleen voimasta jo vuodesta 2010 lähtien. Nordean Luxemburgin toimitusjohtaja ja Nordean Private Bankin johtaja Thorben Sanders on myöntänyt, että ennen vuotta 2009 Nordea ei tarkkaillut veronkiertoa, ”vuoden 2009 lopussa päätimme, että pankkiamme ei voi enää käyttää veronkiertoon”.^[43] Tietovuodon asiakirjoissa esiintyy myös muita ruotsalaisia pankkeja, mutta Nordea esiintyy niissä 10 902 kertaa, kun seuraavaksi useimmin mainittu pankki esiintyy vain 764 kertaa.^[48][49] Ruotsin pääministeri Stefan Löfven sanoi suhtautuvansa hyvin kriittisesti Nordean toimintaan ja rooliin, kun taas Ruotsin valtiovarainministeri Magdalena Anderssonin mukaan pankin toimintaa ei voi hyväksyä ollenkaan.^[50]

Tietovuotoon liittyviä suomalaisia henkilöitä ja yrityksiä

Toistaiseksi (11.4.2016) tietovuodon asiakirjoista on löytynyt noin 300 suomalaisnimeä. Useimmat nimistä ovat suurelle yleisölle tuntemattomia henkilöitä. Työ heidän taustojensa selvittämiseksi jatkuu.^[51]

Asiakirjoista paljastuu, että Metson Venäjän myyntipäälikkönä toiminut Alexey Sukmanov on kierrättänyt rahaa panamalaisesta yhtiöstä Metsoon. Myyntipäälikkö on kierrättämisen jälkeen vaikuttanut kauppoihin, joissa on liikkunut suuria määriä rahaa panamalaiseen yhtiöönsä. Kauppojen summat moninkertaistuivat kaupanteon edetessä. Rahaliikennettä on hoitanut Mossack Fonseca, jolle myyntipäälikkö on antanut täydet valtuudet pankkiasioihinsa. Yhteensä myyntipäälliköllä on ollut Panamassa viisi offshore-yritystä. Myyntipäällikkö on toiminut 15 vuotta Metson palveluksessa. Lisäksi myös hänen isänsä Victor Sukmanov on työskennellyt Metsossa ja on niin ikään Mossack Fonsecan ”VIP-asiakas”. Isä ja poika omistavat Panamassa useita asuntoja. Metson mukaan Metso yrityksenä ei olisi ollut osallisena ”epäselvyyksissä” (syyllistynyt laittomuuksiin), vaan kyseessä on ollut myyntipäällikön oma toiminta. Metson entisen sisäisen tarkastuksen johtajan Jarmo Kääriäisen mukaan myyntipäällikön rahan kierrättämisessä on selviä viitteitä rahanpesuun. Metso antoi potkut myyntipäällikölle.^{[52][53][54][51]}

Formula 1:n maailmanmestari Keke Rosberg, joka on asunut jo vuosia yksityishenkilöiden veroparatiisissa Monacossa, perusti vuonna 1981 Euro Promotions Inc -nimisen yrityksen Panamaan. Asiakirjojen mukaan yrityksen omisti kaksi jerseyläistä yritystä, joiden tarkoituksena oli peitellä Rosbergin omistusta. Yrityksen bulvaanijohtajana (nimellisjohtaja) toimi jerseyläinen nainen. Yrityksen oikea omistaja oli kuitenkin Keke Rosberg. Rosberg myi asuntonsa Ibizalla yrityksen kautta. Yhtiön hallituksen kokoukset pidettiin Bahamalla. Yritys lopetettiin vuonna 2001.^[55][51][56] Keke Rosbergin pojalla Nico Rosbergilla on myös samankaltaisia veroparatiisikuvioita Mossack Fonsecan kautta. Nico ja Keke Rosberg perustivat vuonna 2005 Luxemburgiin yhtiön Mossack Fonsecan kautta nimeltä Grand Ocean. Grand Ocean -yhtiöllä oli vuonna 2014 varoja yli 9 miljoonaa euroa. Tietovuodon asiakirjoista ilmenee, että Nico Rosberg on tehnyt Mercedes AMG Petronas F1 Team -tallin kanssa ajosopimuksen 2014 Brittiläisillä Neitsytsaarilla rekisteröidyn postilaatikkoyrityksensä kautta nimeltä Ambitious Group Limited. Saksalaisen NDR:n mukaan Mercedes on markkinoinut Nico Rosbergia Ambitious Groupin kautta. Asiakirjojen mukaan Nico Rosberg käyttää isänsä verokonsulttia; ”kuvio on aivan yhtä monimutkainen ja anonyymi kuin Keken vanha yhtiö”.^{[55][57][51][58]}

Turkulainen sijoittaja ja hallitusammattilainen Rauno Puolimatka perusti veroparatiisiyrityksen Panamaan nimeltä Rapu Global vuonna 2005 Mossack Fonsecan kautta. Rapu Global on käyttänyt useita erilaisia tapoja salatakseen yrityksen oikean omistajan nimen, kuten bulvaanijohtajia ja nimettömiä haltijaosakkeita. Panaman kaupparekisteristä selviää, että Rapu Global lopetettiin joulukuussa 2015. Vuonna 2008 Puolimatka halusi ostaa lontoolaisesta Sotheby'sin huutokaupasta suomalaistaiteilija Helene Schjerfbeckin maalauksen Tanssiaiskengät 880 000 punnalla ja hoitaa kaupan Rapu Globalin kautta. Taulu kuitenkin myytiin toiselle ostajalle 3,9 miljoonalla eurolla. Tietovuodon asiakirjoista ei selviä, mihin muuhun Puolimatka on käyttänyt Rapu Globalia vuosina 2005–2015; Puolimatka ei halunnut kommentoida asiaa Ylelle.^[51][59][60]

Sveitsissä vuodesta 1992 lähtien asunut Hannes Kulvik, joka on tunnettu esimerkiksi Kouri-kaupoista, on Ylen Spotlight-ohjelman mukaan ollut Mossack Fonsecan pitkäaikainen asiakas ja perustanut koko 2000-luvulla yrityksiä lähinnä Brittiläisille Neitsytsaarille ja muokannut niiden rakenteita. Osa yhtiöistä on ohjelman ilmestymisen aikaan ollut edelleen toiminnassa. Spotlight on saanut tietonsa kirjeenvaihdosta, jota Kulvikin Sveitsissä toimiva yhtiö on käynyt Mossack Fonsecan kanssa. Ohjelma mainitsee kuusi yritystä, joista kolme ovat Suomeen rekisteröityjä. Suomeen rekisteröityjen yrityksien yhteyksistä veroparatiiseihin ohjelma ei mainitse. Haastattelupyyntöön Kulvik vastasi kieltävästi kommentoiden olevansa liian vanha sellaiseen.^[61]

Kalevi Numminen, Suomen maajoukkuepelaaja ja valmentaja, sekä hänen poikansa Teppo Numminen, yksi suurimmista suomalaispuolustajista NHL:ssä, omistivat veroparatiisiyhtiön nimeltä Burnett Advertising Agency, joka oli perustettu Mossack Fonsecan kautta. Yhtiö oli toiminnassa 1990-luvulla.^[55]

Suomalaissyntyisellä kiinteistösijoittajalla sekä jääkiekkoseura Tampereen Ilveksen pitkäaikaisella pääomistajalla Vincent Manngardilla oli veroparatiisiyhtiö nimeltä Duncan Scouting and Financing, joka oli perustettu Mossack Fonsecan kautta. Jääkiekkoilija ja olympiamitalisti Mikko Mäkelä oli mukana Duncan Scouting and Financing -yhtiössä.^[55]

Brink’s Mat -kultaryöstön tuotot

Mossack Fonsecan avulla pestiin eri offshore-yrityksien kautta kuuluisasta Brink’s Mat -kultaryöstöstä vuonna 1983 varastetun kullan myynnistä saadut yli 10 miljoonaa puntaa. Rahat siirrettiin Feberion Ltd -nimiselle yritykselle, jonka nimetön asiakas perusti Panamaan Mossack Fonsecan kautta vuoden kuluttua ryöstöstä. Offshore-yritykset kierrättivät rahat Britanniassa tehdyn maa- ja kiinteistökaupan avulla.^[62]

Toukokuun 10. päivä 2016 Ruotsin verovirastolla on yli 200 työntekijää, jotka kävivät läpi Panaman papereita. Panama-dokumenteissa on satoja ruotsalaisia, ja Ruotsin verovirasto aikoo tutkia kaikki listan ruotsalaiset.^[63] Ruotsin verovirastossa Anders Bäck arvioi, että yhteensä Panama-papereista voi löytyä 400-500 ruotsalaista.^[64]

Ruotsin jalkapalloliitto myi Allsvenskanin kausien 2011-2015 televisio-oikeudet 1,5 miljardilla kruunulla. Liiton puheenjohtaja teki Rune Haugen kanssa sopimuksen, jossa hän sai palkkiona 10 prosenttia (150 miljoonaa kruunua) sekä 68 miljoonan kruunun alennuksen. Rahat maksettiin Britannian Neitsytsaarille, jossa panamalaisella Mossack Fonsecalla oli sivukonttori.^[65] Jalkapalloliiton miljoonasopimukset veroparatiisin kautta johtivat muun muassa yhteen yrityskonkurssiin, jossa jätettiin maksamatta 200 miljoonaa kruunua veroja.^[66]

Panama papereissa oli 2 miljardin dollarin ketju Vladimir Putiniin. Venäjän presidentin paras ystävä sellisti Sergei Roldugin liittyy Venäjän valtionpankin rahojen salaiseen siirtoon ulkomaille. Osa liittyy hiihtokeskukseen, jossa Putinin tytär Katerina vihittiin 2013.^[67] Dokumentit osoittavat, kuinka Putinin lähipiirin henkilöistä on tullut varakkaita. Hänen ystävänsä ovat ansainneet miljoonia sopimuksissa, jotka eivät olisi toteutuneet ilman Vladimir Putiinin hyväksyntää. Varoja siirrettiin Sveitsin, Panaman Mossack Fonsecan ja Kyproksen kautta.^[68]

Ranskan ja Espanjan viranomaiset aloittivat tutkinnan törkeistä veropetoksista pian tietovuodon jälkeen. Australian, Hollannin, Itävallan, Saksan, Suomen ja Ruotsin viranomaiset kertoivat aloittavansa vuodettujen tietojen selvittelyn.^[69] Finnwatchin mukaan Panaman paperit ovat veroparatiisien ”lopun alkua”.^[70] Tietovuotoa on myös kuvattu ”suurimmaksi takaiskuksi offshore-maailmaa kohtaan”.^[71] Edward Snowden kuvaili tietovuotoa ”datajournalismihistorian suurimpana tietovuotona”.^[72]

Islannin pääministerin ero

Pian tietovuodon julkaisun jälkeen Islannissa oppositiojohtajat keskustelivat siitä, pitäisikö Islannissa järjestää uudet vaalit pääministeriin liittyvien paljastusten vuoksi.^[73] Paljastusten vuoksi 22 000–24 000 islantilaista osallistui hallituksen vastaiseen protestiin parlamentin ulkopuolella.^[74][75] Edward Snowden pohti Twitterissä, jos kyseinen mielenosoitus muodosti historian suurimman protestin suhteessa maan väkilukuun.^[76] Islantilaiset jatkoivat mielenosoituksia, ja he halusivat vaihtaa koko maan hallituksen.^[77] Lisäksi noin 30 000 islantilaista vaati pääministerin eroa verkossa kiertäneessä vetoomuksessa.^[78] Pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson joutui väistymään tehtävästään, ja maassa järjestettiin ennenaikaiset vaalit syksyllä 2016.^[79]

Nordean osallisuus

Ruotsin Finanssivalvonta sanoi 4. huhtikuuta 2016, että se aikoo käynnistää tutkimukset Nordean toiminnasta, sen jälkeen, kun tietovuodon asiakirjat osoittivat, että Nordea olisi vuosina 2004–2014 perustanut asiakkailleen lähes 400 veroparatiisiyhtiöitä Panamaan ja Brittiläisille Neitsytsaarille. Myöhemmin Ruotsin Finanssivalvonta ilmoitti aikovansa tutkia myös kolmen muun suuren ruotsalaisen pankin toimia, Handelsbankenin, SEB:n ja Swedbankin.^[80] Nordean toimitusjohtajan Casper von Koskullin mukaan Nordea lopettaa kaiken yhteistyön Mossack Fonsecan kanssa.^[81][82]

Muutama päivä tietovuodon jälkeen Vasemmistoliitto ilmoitti vaihtavansa pankkia. Myöhemmin myös SDP, AKT, Perussuomalaiset ja TEAM ilmoitti lopettavan yhteistyönsä pankkikonserni Nordean kanssa.^{[83][84][85][86][87]}

Lionel Messin veropetoksen paljastuminen

Panaman papereista selvisi, että jalkapalloilija Lionel Messi ja hänen isänsä ovat omistajina panamalaisessa Mega Star Enterprises -yhtiössä.^[88] Heidät tuomittiin 4,1 miljoonan euron veropetoksesta 21 kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja yhteensä 3,7 miljoonan euron sakkoihin heinäkuussa 2016.^[89] Messi valitti tuomiosta, mutta korkein oikeus vahvisti tuomion toukokuussa 2017.^[90]

Journalisti Caruana Galizian murha

Panaman papereiden tutkintaa johtanut tutkiva journalisti Daphne Caruana Galizia murhattiin autopommilla kotinsa lähellä Maltalla. Hänen bloginsa näkyvyys oli suurempi kuin Maltan sanomalehtien leivikki ja hänen paljastuksensa aiheuttivat närkästystä maan hallituksessa. Galizian viimeinen paljastus ennen kuolemaa oli, kuinka maan pääministeri Joseph Muscat oli yhteydessä Maltan passeja Azerbaidžan hallitukselle myyneeseen hämärään yritykseen. Muscatin perhe on yhdistetty hämäriin liiketoimiin Panamassa ja Azerbaidžanissa. Muscat tuomitsi hyökkäyksen ja maan presidentti kehotti kaikkia rauhoittumaan. Murhaa epäiltiin Maltalla poliittiseksi murhaksi.^[91]

Murhasta tuomittiin myöhemmin Vincent Muscat, joka johti pääministeri Joseph Muscatin eroon 2019 kohun saattelemana. Maan presidentti oli aiemmin armahtanut hänet vankeudesta toisen murhan yhteydessä. Galizian murhan tutkinnan yhteydessä yksi syytetyistä sai presidentiltä armahduksen. Journalisti Galizia oli saanut vähän aikaa ennen murhaa asiakirjoja jotka liittyivät paikalliseen yritykseen. Poliisi epäili oikeudessa, että murhan tilaaja oli paikallinen yritys josta oli tulossa paljastuksia.^[92]

Kasvaneet verotulot

Kolme vuotta vuodon jälkeen viranomaisten aineistoa koskevat tutkimukset olivat yhä kesken. Paljastuneista varoista oli siihen mennessä kerätty jälkiveroja ja sakkoja koko maailmassa ainakin 1,2 miljardia dollaria eli yli miljardi euroa. Todellinen summa on tätä suurempi, sillä useiden maiden viranomaiset eivät kerro tutkinnoistaan julkisuuteen. Tapaus oli saanut myös monet ulkomaille omaisuuttaan piilottaneet ilmoittamaan varansa kotimaittensa verottajille. ^[93]

Suomen verohallinnolla on ollut vireillä muutamia kymmeniä juttuja, jotka liittyvät joko Panaman papereihin tai vuoden 2017 Paratiisin papereihin. Vuoteen 2019 mennessä valmistuneissa tutkimuksissa oli havaittu muutamia miljoonia euroja ilmoittamattomia tuloja, joiden vuoksi oli määrätty veroja maksuun yhteensä 1–2 miljoonaa euroa.^[93]

Vuoden 2016 toukokuussa 300 maailman johtavaa taloustieteilijää allekirjoitti kaikille maailman johtajille vetoomuksen, jonka mukaan veroparatiiseista ei ole mitään hyötyä. Oxfamin mukaan vaikka rikkaimmat välttyisivät niiden avulla veroilta, se tapahtuu muiden kustannuksella.^[94]

Helsingin yliopiston kansainvälisen vero-oikeuden professori Marjaana Helminen arvioi, että pelkistä yhteyksistä veroparatiiseihin ei pitäisi tehdä johtopäätöksiä moitittavasta toiminnasta. Toisaalta hän lisää, että on ongelmallista, jos kansainväliset yhtiöt käyttävät ulkomaisia yhtiöitä pelkästään verosuunnitteluun.^[95]

• Knus-Galán, Minna: Tarkoin varjeltu: Vuosi Panama-papereiden parissa. (Projekt Panama: Ett år med världens största läcka, 2017.) Käsikirjoituksesta suomentanut Laura Varjola. Helsinki: Schildts & Söderströms, 2017. ISBN 978-951-52-4127-6.
• Obermayer, Bastian & Obermaier, Frederik,: Panaman paperit: miten rikkaiden veronkierto paljastui. Suomentanut Tielinen, Kirsimarja. Into, 2017. ISBN 9789522647375.

• Jake Bernstein: Secrecy World: Inside the Panama Papers Investigation of Illicit Money Networks and the Global Elite

Elokuva

• Steven Soderbergh: The Laundromat (USA, 2019)

• Historian suurin tietovuoto. Yle, MOT.
• Panama-paperit paljastavat vallanpitäjien veroparatiisiyhtiöt. Yle uutiset.
• Panaman paperit: Putinin lähipiiri kääri salaisilla siirroilla miljardeja. Helsingin Sanomat.
• Maailman suurin tietovuoto. Yle uutiset.