Turkkilaiset kansat
Turkkilaiset kansat on yleisnimitys turkkilaisia kieliä puhuville etnisille ryhmille, joilla on myös eriasteisia kulttuurillisia ja historiallisia yhtäläisyyksiä. Turkkilaisten kansojen asuma-alue muodostaa ketjun itäiseltä Välimereltä Itä-Euroopan sekä Keski-Aasian kautta aina pohjoiseen Siperiaan saakka. Turkkilaiset kielet ovat lähtöisin suppealta alueelta Keski-Aasiasta, josta ne levisivät laajalle alueelle varhaiselta keskiajalta alkaen. Joitain tunnetuimpia nykyaikaisia turkkilaisia kansoja ovat (Anatolian) turkkilaiset, azerit, kazakit, kirgiisit, tataarit, uzbekit. Turkkilaiseen historiaan perehtyvä akateeminen tutkimuksen alue on nimeltään turkologia.[2][3][4]
.png)
Etymologia
Termillä viitattiin alkujaan 500-luvun turkkilaiseen paimentolaisryhmittymään Göktürkeihin (muinaisuiguuriksi: 𐱅𐰇𐰼𐰰 Türük tai 𐱅𐰇𐰼𐰰:𐰜𐰇𐰛 Kök Türük, kiinaksi: 突厥, pinyin: Tūjué < keskikiinaksi *tɦut-kyat < *dwət-kuɑt, muinaistiibetiksi drugu).[5]
Uskonto
Suurin osa turkkilaisista kansoista harjoittaa sunnalaista islamia.[3]
Ennen islamin uskoon kääntymistä turkkilaiset kansanperinteet keskittyivät šamanistisiin uskoihin ja etenkin tengrismin ympärille. Joidenkin kansojen joukossa on ryhmittymiä jotka ovat pyrkineet 1900-luvulta luomaan uuden yhteyden muinaisiin turkkilaisiin uskomuksiin ja jopa korvaamaan islamin niillä. Näin muun muassa Kirgiisiassa, Kazakstanissa, Mongoliassa, Tatarstanissa ja Baškortostanissa. Turkin tasavallan perustaminen edesauttoi tengrismin elvyttämistä. Turkin kieli 'puhdistettiin' arabialaisista ja persialaisista lainasanoista. Jotkut hylkäsivät islamin ja ottivat käyttöön turkkilaiset nimet, kuten tasavallan perustaja- ja presidentti Mustafa Kemal Atatürk (Atatürk = ’turkkilaisten isä’), ja historioitsija Ziya Gökalp (Gökalp = ’taivaan sankari’). Kiistelty kirjailija Nihal Atsız oli myös merkittävä hahmo modernin tengrismin edistämisessä.[6][7][8][9]
Genetiikka
2015 julkaistun tutkimuksen mukaan turkkilaiset kielet ovat levinneet nomadisten turkkilaisten liikkumisen myötä eri alueiden väestöihin jättäen näihin lähinnä kulttuurisen muutoksen eikä niinkään geneettistä jälkeä. Turkkilaiset kansat ovatkin usein geneettisesti pääosin maantieteellisten ei-turkkilaisten naapureidensa kaltaisia, mutta eri turkinkieliset ryhmät niin Lähi-idästä, Kaukasukselta, Itä-Euroopasta kuin Keski-Aasiastakin jakavat kuitenkin keskenään vaihtelevissa määrin myös tiettyyn osaan Aasiaa (etelä-Siperiaan ja Mongoliaan) sijoitettavaa yhtäläistä perimää; alueen uskotaan olevan turkkilaisten kasojen alkukoti.[10]
Turkin turkkilaiset polveutuvat oletettavasti enimmäkseen Anatolian aiemmasta paikallisesta väestöstä, joka turkkilaistettiin kulttuurisesti; turkkilaisten on havaittu klusteroivan pääosin Välimeren väestöryhmien kanssa,[11][12] mutta osoittavan myös jossain määrin yhtäläisyyttä Keski-Aasian turkkilaisten kansojen kanssa.[13]
Turkkilaisia kansoja
- azerit
- balkaarit
- baškiirit
- dolgaanit
- gagauzit
- hakassit
- Irakin turkmeenit
- jakuutit
- karakalpakit
- karapapakit
- karatšait
- kasaarit
- kaškait
- kazakit
- kiptšakit eli kumaanit
- kirgiisit
- Krimin tataarit
- kumykit
- Meskhetin turkkilaiset
- nogait
- petsenegit
- salaarit
- tataarit, lukuisine alaryhmineen
- tofalarit
- tšuvassit
- turkkilaiset
- turkmeenit
- tuvaanit
- uiguurit
- uzbekit
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turkkilaiset kansat Wikimedia Commonsissa
