Tatarstan
Tatarstanin tasavalta (tat. Татарстан Җөмһүрияте, Татарстан Республикасы, Tatarstan Cömhüriyəte, Tatarstan Respublikası, ven. Респу́блика Татарста́н, Respublika Tatarstan) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Itä-Euroopassa Volga- ja Kamajokien ympärillä. Sen pää- ja samalla suurin kaupunki on Kazan. Tatarstan tulee kansan nimestä Tatar (tataarit) ja persialaisesta -stan (ـستان, stân).
| Tatarstan Татарстан Республикасы Республика Татарстан | |
|---|---|
 | |
 Lippu |  Vaakuna |
 Tatarstanin sijainti Venäjän federaation kartalla | |
Koordinaatit: , 49.1109°E (Ufa) | |
| Valtio |  Venäjä |
| Tasavalta | Tatarstan |
| Perustettu | Tataarien ASNT: 1920 |
| - Tatarstanin SNT | 1990 |
| - Tatarstanin tasavalta | 1992 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Kazan |
| – suurin kaupunki | Kazan (1 143 535 as.)[1] |
| – presidentti | Rustam Minnihanov |
| – pääministeri | Aleksei Pesošin (2017-) |
| Pinta-ala | 67 836 km² |
| Väkiluku (2010) ([1]) | 3 786 488 |
| – väestötiheys | 55,7 as./km² |
| Kielet | tataari ja venäjä |
| BKT (2010) | 1 004 690,0 milj. RUB[2] (eli 2,69 % koko Venäjän BKT:stä) |
| – asukasta kohti | 265 336 RUB, noin 6 500 EUR[3] (eli 101 % Venäjän keskiarvotasosta) |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK)[4][5] |
| Symbolit | |
| – lippu | Tatarstanin lippu |
| – vaakuna | Tatarstanin vaakuna |
| – kansallislaulu | Tatarstanin tasavallan hymni |
| Lyhenteet | |
| – rekisterikilven tunnus | 16, 116 |
| – ISO 3166 | RU-TA |
| tatarstan.ru | |
Tatarstan on yksi Venäjän taloudellisesti kehittyneimmistä alueista. Se on erittäin teollistunut ja sijoittuu neliökilometriä kohden mitattuna toiseksi heti Samaran alueen jälkeen sen teollisuustuotannossa. Tatarstanin talous keskittyy öljyyn, kaasuun ja petrokemiaan, mutta myös tekniikka-, tekstiili-, vaatetus-, puunjalostus- ja elintarviketeollisuus ovat keskeisessä asemassa.[6] Tatarstanilainen öljy- ja kaasuyhtiö on Tatneft.
Tatarstanin viralliset kielet ovat tataari ja venäjä. Suurimmat uskonnot ovat islam ja ortodoksisuus. Vuonna 2014 Tatarstanissa oli 1,428 rekisteröityä moskeijaa ja 319 kirkkoa[7]. Vuonna 2021 Tatarstanissa oli asukkaita 4 004 809.
Tatarstania edelsi vuonna 1920 perustettu Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta. Tuolloin se tunnettiin usein myös nimellä "Tataaria". (Татария, Tatarija). Alueella on sen pitkän ja monivaiheisen historian aikana ollut eri valtakuntia, kuten Kasaarien kaanikunta, Volgan Bulgaria ja Kultainen orda. Etenkin bulgaarien kultuurista löytyy merkittäviä jäänteitä Kazanin Kremlistä[8].
Tatarstan on perinteisesti eronnut muista Venäjän "etnisistä tasavalloista" sen suhteellisen suuren autonomian vuoksi. "Tatarstan on ainoa, joka [Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen] pystyi saamaan tiettyjä myönnytyksiä Moskovasta ja ylläpitämään yhteistyötä federaation johtajien kanssa". Tähän on sanottu vaikuttaneen venäläisten ja tataarien pitkä historiallinen yhteiselo. Näkemystä on kuitenkin kritisoitu liian yksinkertaiseksi tulkinnaksi ja todettu, että Šaimijevin hallituksen "alueellinen autoritarismi", jota kautta syntynyt luottamussuhde Venäjän kanssa olisi syy erityisasemaan.[9] Vuonna 2023 Tatarstanin perustuslakiin tehtiin kuitenkin muutoksia, jonka seurauksesta kyseinen erityisasema paljolti menetettiin. Esimerkiksi aikaisempi Tatarstanin presidentti -nimike muuttui Tatarstanin johtajaksi. (Рәисе, Rəise, Раис, Rais). Tatarstanin ensimmäinen "johtaja" on täten Rustam Minnihanov.
Etymologia
- Katso myös: Tataari (nimitys)
Termiä "tataari" käytettiin alkujaan turkkilaisten ja mongolilaisten heimojen keskuudessa 500-900 -luvuilla, sekä lopulta venäläisten ja muiden toimesta kuvaillessaan mongoleja. Sittemmin se on vakiintunut nykyisen tataarikansan etnonyymiksi.[6]
Pääte "-stan" tulee persian kielestä (ـستان, stân, estân, istân). Sen merkitys suffiksina on "paikka, jossa on runsaasti", tai "paikka, jossa kaikkea on runsaasti".[10][11] Pääte esiintyy monien alueiden nimissä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa sekä osissa Kaukasiaa ja Venäjää. (Esimerkkinä Baškortostan, Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenistan).[12]
Turkkilaisissa lähteissä nimi on muotoon "Tataristan".[13] Neuvostoaikana alue tunnettiin usein nimellä "Tataaria". (Татария, Tatarija).[14]
Historia
Muinaisaika
Alueen asutus juontaa juurensa Acheulin ajan loppupuolelle. Paleoliittisia monumentteja on löydetty Volgan alueelta. Myös lukuisia pronssikauden monumentteja on löydetty.[15]
Varhaiskeskiajalla Kasaarien kaanikunta muodostui osittain Volga-joen ala- ja keskijuoksusta.[16]
Keskiaika
Volgan Bulgaria (–1236)
- Pääartikkeli: Volgan Bulgaria
900–1200-luvuilla Keski-Volgan alueella oli Volgan Bulgaria, jonka väestön perustana olivat bulgaarit. He muuttivat alueelle Donin ja Volgan alajuoksuilta. Vuonna 922 Bulgaria kääntyi islamiin.[17] Burtasseista löytyy mainintoja Volgan varrella bulgaarien ja kasaarien maiden välissä.[18]
Ennen 400-lukua unkarilaiset heimot muuttivat vähitellen Volga-joen mutkan lähelle, nykyisen Kazanin alueelle. Myöhemmin he muuttivat Donin ja alemman Dnepr-joen väliselle alueelle, jossa he asuivat lähellä bulgaareja.[19] Yhteisen kiinnostuksen kohteen vuoksi Tatarstanin ja Unkarin tutkijat ovat nykypäivänä tehneet yhteistyötä.[20]
Kultainen orda (1240–1438)
- Pääartikkeli: Kultainen orda
Vuosina 1222–1236 mongolijoukot hyökkäsivät Volgan Bulgariaan, mikä päättyi valtion tappioon ja alueen liittämiseen Kultaiseen ordaan vuonna 1243 . Ensimmäinen ordan pääkaupunki (1200-luvulla), poliittinen, kauppa- ja käsityökeskus oli Bolgarin kaupunki. Modernin Tatarstanin alue oli osa ordaa bugarian valtiona (Bolğar ulus). 1400-luvun puoliväliin mennessä Kultaisen ordan heikkenemisen seurauksena Ulu-Muhammed (Oluğ Möxəmmət) valloitti sen.[21]
Kazanin kaanikunta (1438–1552)
- Pääartikkeli: Kazanin kaanikunta
Kazanin kaanikunnan perusti Ulu-Muhammed, joka kuului yhteen "tšingidien haarasta". Hänen isänsä joutui pakenemaan ordasta sisällisriitojen vuoksi. Muhammad valloitti vuoteen 1445 mennessä Kazanin ja sen ympäristön, joka kuului yhdelle Kultaisen ordan pienistä vasalleista. 1400–1500 -lukujen taitteessa Kazanin kaanikunta taisteli Venäjän kanssa vallasta alueella, mikä päättyi kaanikunnan siirtymiseen Moskovan alaiseksi.[22]
Kazanin valloituksen jälkeen (1552) ja Pietari Suuren alueelliseen valtiouudistukseen saakka (1708) olemassa oli "Kazanin ujesti". Se liitettiin lopulta Kazanin kuvernementtiin. (1708–1917).[23]
Neuvostoaika
Sisällissota (1918–1920)
- Pääartikkeli: Idel-Ural
20. marraskuuta 1917 Volgan alueen kansojen kongressissa (Milli Majlis) päätettiin julistaa Idel-Uralin tasavalta Kazanin ja Ufan kuvernementtien, sekä osittain viereisten maakuntien alueelle. Huolimatta siitä, että tämä valtiokokonaisuus käytännössä luotiin, 1. maaliskuuta 1918 suunniteltu muodollinen julistus ei toteutunut bolshevikkineuvostojen ja Puna-armeijan vallankumouksellisen päämajan vastustuksen vuoksi. Elokuussa 1918 Valkoinen armeija valtasi Kazanin, ja syyskuussa 1918 punaiset miehittivät sen.[24]
Tataarien ASNT
- Pääartikkeli: Tataarien ASNT
22. maaliskuuta vuonna 1920 Venäjän SFNT:n kansankomissaarien neuvoston puhemies V.I. Lenin sai Kremliin vieraakseen tataarilaisia poliitikkoja, kuten S. G. Said-Galijev. Aiheena oli tataarilaisen tasavallan perustaminen. Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin saman vuoden toukokuussa.[25]
30. elokuuta 1990–7. helmikuuta 1992 Tatarstan oli sosialistinen neuvostotasavalta (SNT) ja 7. helmikuuta 1992 alkaen Tatarstanin tasavalta.[26]
Tatarstanin tasavalta (1992–nykypäivä)
Neuvostoliiton romahtamisen seurauksena Tatarstanin tasavallan korkein neuvosto hyväksyi 26. joulukuuta 1991 julistuksen Tatarstanin tasavallan liittymisestä Itsenäisten valtioiden yhteisöön.[27] Mintimer Šaimijev oltiin valittu presidentiksi 12. kesäkuuta.[28]
Tatarstanissa pidettiin 21. maaliskuuta 1992 kansanäänestys Tatarstanin tasavallan itsenäisyydestä. Kysymykseen: "Oletko samaa mieltä siitä, että Tatarstanin tasavalta on suvereeni valtio, kansainvälisen oikeuden subjekti, joka rakentaa suhteitaan Venäjän federaatioon ja muihin tasavaltoihin ja valtioihin tasa-arvoisten sopimusten pohjalta?" Yli puolet äänestykseen osallistuneista tasavallan kansalaisista äänesti puolesta.[29] Kuitenkin ennen tätä Venäjän SFNT:n perustuslakituomioistuimen 30. elokuuta 1990 annetussa Tatarstanin SNT:n valtion suvereniteettia koskevassa julistuksessa määrättiin joukko säännöksiä, jotka rajoittavat sen toimintaa. [30]
31. maaliskuuta 1992 Tatarstan kieltäytyi allekirjoittamasta liittovaltiosopimusta. Huhtikuussa 1992 Venäjän federaation ja Tatarstanin viranomaisten välillä käytiin ensimmäiset neuvottelut Tatarstanin tasavallan liittymisestä liittovaltiosopimukseen. Tämän seurauksena vuonna 1994 tehtiin sopimus "Venäjän federaation ja Tatarstanin tasavallan hallintoelinten välisen toimivallan rajaamisesta ja keskinäisestä toimivallan siirtämisestä".[31]
30. marraskuuta 1992 otettiin käyttöön Tatarstanin tasavallan uusi perustuslaki, joka julisti sen itsenäiseksi valtioksi.[32]
Venäjän perustuslain kansanäänestyksessä 12. joulukuuta 1993 Tatarstanissa äänestäneistä 74,84 % äänesti Venäjän federaation perustuslain hyväksymisen puolesta. Laissa Tatarstan määritellään Venäjän federaation subjektiksi. Tatarstanin viranomaiset olivat kehottaneet väestöä boikotoimaan kansanäänestystä, ja äänestysprosentti oli siten vain noin 15 %.[33][34]
15. helmikuuta 1994 presidentti Boris Jeltsin ja Venäjän federaation hallituksen puheenjohtaja V. Tšernomyrdin sekä Tatarstanin tasavallan presidentti Mintimer Šaimijev ja Venäjän pääministeri M. Sabirov allekirjoittivat sopimuksen "Venäjän federaation valtion viranomaisten ja Tatarstanin tasavallan valtion viranomaisten välisen toimivallan rajaamisesta ja keskinäisestä toimivallan siirtämisestä". Sopimuksen tekemistä edelsi pitkä neuvotteluprosessi, joka alkoi jo vuonna 1991 .Sopimuksessa Tatarstan julistettiin Venäjän kanssa yhdistyneeksi valtioksi. Sopimuksen mukaan Tatarstanin tasavalta sai oikeuden omaan perustuslakiinsa ja lainsäädäntöönsä, oikeuden perustaa ja kantaa tasavallan veroja, ottaa käyttöön tasavallan kansalaisuus, luoda ja ylläpitää suhteita Venäjän federaation ja ulkomaiden muodostaviin yksiköihin, perustaa kansallispankki, ja harjoittaa itsenäisesti ulkomaista taloudellista toimintaa.[35]
2000-luku
Vuonna 2000 Tatarstanista tuli osa Volgan federaatiopiiriä. Vuoden 2000 jälkeen Tatarstanin perustuslakia alettiin mukauttaa Venäjän perustuslain kanssa. Tatarstanin valtioneuvosto hyväksyi 19. huhtikuuta 2002 tasavallan perustuslain uuden version, jonka mukaan Tatarstan on Venäjän federaation kanssa yhdistynyt valtio eikä kansainvälisen oikeuden alla.[36]
Tatarstanin valtioneuvosto hyväksyi lokakuussa 2005 uuden sopimuksen vallanjaosta Tatarstanin ja liittovaltion keskuksen välillä, jonka seurauksesta se menetti joitain aiempia taloudellisia etujaan. Asiakirjassa määritellään kaksi valtion kieltä - venäjä ja tataari, samoin kuin tasavallan korkeimman virkamiehen tarve osata molempia. Alue säilytti oikeuden myöntää kaksikielisiä passeja, joissa oli tasavallan vaakunan kuva. Vuonna 2006 Vladimir Putin ja Tatarstanin presidentti Mintimer Šaimijev allekirjoittivat sopimuksen, jonka valtionduuma hyväksyi, mutta liittoneuvosto käytti veto-oikeuttaan. Parlamentin ylähuoneen puhemies Sergei Mironov sanoi, että "on vaarallista hyväksyä tämä sopimus", koska se heikentää federalismin perustaa. Siitä huolimatta, neljä kuukautta myöhemmin Vladimir Putin esitti jälleen sopimusluonnoksen duumalle, ja edustajat voittivat onnistuneesti liittoneuvoston veto-oikeuden. Asiakirja oli voimassa 10 vuotta, sitä ei uusittu ja se vanheni heinäkuun 2017 lopussa.[37]
Venäjän tunnustaessa Abhasian ja Etelä-Ossetian, tataarilainen organisaatio Milli Melijis julisti Tatarstanin itsenäiseksi ja pyysi YK:n tunnustamista 20. joulukuuta 2008. Sekä YK että Venäjän hallitus kuitenkin jättivät julistuksen huomioimatta.[38][39]
_06.jpg)
Vuonna 2023 Tatarstanin perustuslakiin tehtiin merkittäviä muutoksia, jotka poistivat määräykset tasavallan suvereniteettista, Tatarstanin ja Venäjän välisestä sopimuksesta, Tatarstanin kansalaisuudesta, Tatarstanin perustuslakituomioistuimesta. Myös titteli Tatarstanin presidentti muuttui Tatarstanin johtajaksi.[40][41]
Ainutlaatuista autonomian määrää aina sen perustamisesta nauttinut Tatarstan on saanut tästä esimerkillisen nimen, "Tatarstan -malli". Sen syitä on tulkittu eri tavoilla. Tutkija Roza Musinan mukaan tämä johtuu paljolti "venäläisten ja tataarien pitkästä yhteiselosta ja tataarien rauhaomaisesta luonteesta". Nicole Balkind tulkitsee tämän liian yksinkertaiseksi. Hänen mielestään "on selvää, että sekä autoritaarisuus että luottamus olivat välttämättömiä Tatarstanin autonomian maksimoimiseksi Venäjän federaatiossa". Balkind tarkentaa: "Šaimijevin hallitus säilytti vakauden alueellisen autoritarismin avulla; valvomalla vaalimenettelyjä, hallituksen instituutioita, tiedotusvälineitä ja oppositioryhmiä, mikä osoittautui suureksi hyödyksi siirtymävaiheessa olevalle liittovaltion keskukselle. Tämä vakaus antoi liittovaltion viranomaisille kannustimen auttaa Shaimijevin hallintoa vallankäytössä, mikä rajoitti federaation kaaosta. Tatarstanin hallitus manipuloi kansallismieliset ryhmät liikkeelle painostaakseen venäläisiä ja tätä kautta vahvensi syytä yhteistyölle Venäjän kanssa. Tatarstanin ja Venäjän välisissä neuvotteluissa luottamus ja autoritaarisuus täydensivät toisiaan ja johtivat sopimukseen, joka salli Tatarstanille korkean autonomian". (2019).[9] Alexei Malašenko: "Šaimijev saattoi helposti pelotella Moskovaa vetoamalla islamilaisen radikalismin uhkaan ja muistuttamalla keskusviranomaisia siitä, että vain hän voi pitää radikaalit loitolla ja varmistaa näin vakaat etnisten ja uskontojen väliset suhteet".[42]
Muistellessaan presidentinvirkaansa vuonna 2006 Boris Yeltsin puhui Šaimijevista seuraavasti: "..Ja mitä apua ja tukea hän tarjosi, kun kansallinen kysymys oli ratkaistu! Kun olimme Venäjällä yleisen kansallisen erimielisyyden partaalla. Loppujen lopuksi me kaksi pääsimme sopimukseen, ja kaikki tasavallat tukivat ja ottivat sen välittömästi vastaan. Sellainen auktoriteetti oli, se on edelleen, Tatarstanilla".[43]
.jpg)
Vuonna 2020 Tatarstanin täyttäessä 100 vuotta (mukaan lukien ASNT) haastateltiin sen ensimmäistä presidenttiä Mintimer Šaimijevia, joka sanoi muun muassa seuraavasti: "Nykyään Tatarstan on menestyksekkäästi kehittyvä monikansallinen tasavalta, joka säilyttää vakauden sekä etnisten ja uskontojen välisen harmonian. Tataarien historiaa on tulkittu eri aikoina eri tavoilla, mutta kuten suuri Tukai sanoi, historiamme jäljet ovat syvät, tämä pätee myös viime vuosisadalle. Tataarit ovat vuosisatojen ajan tukeneet uskollisesti Venäjän valtiota. He puolustivat maan rajoja aseet kädessä, vahvistivat taloutta ja työskentelivät epäitsekkäästi kansallisen koulutuksen ja kulttuurin alalla. Tatarstanilla on valtava rooli Venäjän rauhan ja koskemattomuuden säilyttämisessä 1990-luvulla, ja meidän pitäisi olla tästä ylpeitä. Ihmisiä ja kansakuntia koetellaan historian jyrkissä käänteissä. Me olemme selvinneet- ja tulemme selviämään niistä arvokkaasti.[44]
Maantiede
Tatarstan rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen ja Udmurtiaan, idässä Baškortostaniin, etelässä Orenburgin, Samaran ja Uljanovskin alueisiin sekä lännessä Tšuvassiaan ja Mari Eliin.[45] Tatarstanilla on vahvat kulttuuriset, kielelliset ja etniset siteet Baškortostaniin.[46][47]
Tatarstanin pituus idästä länteen on noin 460 km ja leveys etelästä pohjoiseen 290 km. Tatarstanin pinta-ala vastaa viidesosaa Suomesta. Pinta-alasta 90 prosenttia on alavaa jokien halkomaa tasankoa. Itäosassa on loivia metsäisiä kohoumia. Korkein kohta (343 m) sijaitsee maan länsiosassa. Ilmasto on mantereinen. Keskilämpötila tammikuussa vaihtelee −13,0 °C ja −14,8 °C ja heinäkuussa +18,6 °C ja +19,6 °C välillä. Vuotuinen sademäärä on 350–430 mm.
Suurimmat joet ovat Volga (josta 177 km on Tatarstanin alueella) ja siihen laskevat Kama, Kazanka, Mesha, Zay, Shesma ja Svijaga. Volgan ja sen sivujoki Kaman liittymä sijaitsee nykyään Euroopan suurimman tekojärven Kuibyševin tekojärven pohjoispään alla. Kamajoella sijaitseva Nižnekamskin tekojärvi kuuluu myös Volgan vesistön suuriin tekojärviin.
Luonnonsuojelualuista merkittävimpiä ovat Volga-Kaman luonnonpuisto (biosfäärialue) ja Ala-Kaman kansallispuisto.[48]
Talous
Kaivannaiset ja teollisuus
Tatarstanin alueella on suuria öljy- ja maakaasuesiintymiä, joten Tatarstanin talouselämä keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon ja jalostukseen sekä petrokemian tuotteisiin. Kansallinen, Älmätissä kotipaikkaansa pitävä öljy-yhtiö Tatneft oli vuonna 2011 neljän prosentin tuotanto-osuudellaan Venäjän kuudenneksi suurin öljyntuottaja;[49] yritys on listattu sekä Moskovan (MICEX-RTS) että Lontoon pörssissä (LSE). Myös muilla Venäjän petrokemian alan yhtöillä on toimintaa tasavallassa. Lisäksi tasavallassa on koneenrakennus-, ase-, tekstiili ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa. Bruttokansantuotteesta yli puolet tulee teollisuudesta.Tatarstanin tärkeimmät vientituotteet ovat raakaöljy ja aseet.[50][51][52]
Presidentti Mintimer Šaimijevin mukaan Venäjä "toipui ja kehittyi" sotien jälkeen juurikin Tatarstanin öljyntuotannon ansiosta.[44]
Marraskuussa 2023 raportoitiin Tatarstanin olevan Moskovan jälkeen Venäjän alueista suurin "voittoa tavoittelemattoman sektorin kehittäjä".[53]
Maatalous
Maatalouden merkittävimmät viljelykasvit ovat ruis, kaura, vehnä, pellava ja hamppu. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa ja turkistarhausta. Maan pinta-alasta oli 1930-luvulla peltoa 59 prosenttia.[52]
Väestö
Vuonna 2021 Tatarstanissa oli 4 004 809 asukasta.[54]
Etninen jakauma
Suurimmat etniset ryhmät ovat tataarit (53,2 prosenttia), venäläiset (39,7 prosenttia) ja tšuvassit (3,1 prosenttia). Lisäksi Tatarstanissa asuu udmurteja (0,6 prosenttia), mordvalaisia (0,5 prosenttia), mareja (0,5 prosenttia), ukrainalaisia (0,5 prosenttia) ja baškiireja (0,4 prosenttia).[55] Marit asuvat pääasiassa maan pohjoisosissa. Tataarit ovat vuoden 2010 väestölaskennan mukaisella 3,87 prosentin osuudellaan Venäjän toiseksi suurin etninen ryhmä (iso)venäläisten (80,9 prosenttia) jälkeen. Venäjällä asui 2010 kaikkiaan 5 310 649 tataaria.[56] Venäjän tataareista 37,9 prosenttia (2 012 571 henkeä) asui Tatarstanissa.[55]
Suurimmat kaupungit
Kaupunkilaisiksi katsottiin vuoden 2010 väestönlaskennassa 75,4 prosenttia Tatarstanin väestöstä.[1] Suurimmat, yli 30 000 asukkaan kaupungit olivat: pääkaupunki Kazan (1 143 535 as.), Naberežnyje Tšelny (513 193), Nižnekamsk (234 044), Älmät (146 393), Zelenodolsk (97 674), Bugulma (89 204 as.), Jelabuga (70 728 as.), Leninogorsk (64 127 as.), Tšistopol (60 755 as.), Zainsk (41 803 as.), Aznakajevo (34 853 as.) ja Nurlat (32 601 as.).[1]
Uskonto
- Katso myös: Tataarien islam
Moskeija Qolşärif.
Uskonnoltaan tataarit ja baškiirit ovat pääasiassa muslimeja, venäläiset, tšuvassit ja suomalais-ugrilaiset kansat puolestaan ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä. Myös pieni osa tataareista on ortodokseja: heidän esi-isänsä kääntyivät kristityiksi 1500- ja 1700-luvuilla uskonvainojen aikana.[57]
Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Tatarstanin väestöstä oli:[58][59][60]
- 53.8 % islaminuskoisia (pääsääntöisesti hanafi-sunnalaisia[61]),
- 30.5 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
- 5.7 % ateisteja tai uskonnottomia,
- 2 % muut kristityt,
- < 1 % muut ortodoksit,
- < 1 % muinaisuskojen harjoittajia,
- < 1 % hengellisiä, mutta ei uskovaisia
- < 1 % jotain muuta
Tataareja oli 1800-1900 -lukujen taitteessa merkittävässä roolissa islamilaisen uudistusliikkeen jadidismin leviämisessä.[62]
Uskontojen väliset suhteet
Kazanin yhteiskunnalliset asenteet uskontojen välisellä tasolla osoittavat korkeaa yhteistyön tasoa. Tatarstanin nuoria koskevat tutkimukset osoittavat, että nykyiset asenteet uskontojen välisistä suhteista ovat yleensä vakaita.[63]
Uskontojen väliset suhteet Kazanissa toimivat useiden keskeisten "konfliktien välttämismekanismien" alaisina. Sosiaaliset ja alueelliset rajat luodaan tarinoilla ja symboleilla, jotka muodostavat "rajaprosessin" ja luovat paikan tunteen sekä etnisille tataareille että venäläisille.[64] Tataarit ovat käyttäneet islamilaisia uskonnollisia symboleja hyödykseen omanlaisen kotimaan tunteen luomiseen Venäjän federaation sisällä Tatarstanissa.[65] Kazanissa myös sijaitsee "Kaikkien uskontojen temppeli" (Храм всех религий / Барлык диннәр гыйбәдәтханәсе), joka sisältää sekä moskeijan, kirkon että synagokan.[66]
Tatarstanin tasavallan muslimien henkisen hallituksen puheenjohtaja on mufti Kamil Samigullin.[67]
Liikenne
Maantieliikenteen keskuksena on Kazan. Kazanin kautta kulkee rautatie Moskovasta Jekaterinburgiin. Kazanin rautatieasemalta johtaa lisäksi rautatie Marin pääkaupunkiin Joškar-Olaan. Tatarstanista on rautatieyhteys myös etelään Uljanovskiin. Liikenne Kazanin kansainvälinen lentoaseman kautta on ollut kasvussa viime vuosina; kenttää on myös modernisoitu merkittävästi. Tasavallan suuret joet ovat myös tärkeitä liikenneväyliä.
Koulutus
Korkean asteen koulutuksen tärkeimpiin laitoksiin kuuluu etenkin pääkaupungissa sijaitsevat Kazanin federaatioyliopisto, Kazanin lääketieteellinen yliopisto, Kazanin kansallinen tutkimusteknologinen yliopisto, Kazanin kansallinen tutkimustekninen yliopisto, Venäjän islamilainen yliopisto.[68]
Tatarstan palautti tataarin viralliseksi kieleksi vuonna 1992, ja tasavallan hallitus on siitä lähtien pyrkinyt saamaan sen tasavertaiseksi venäjän kielen kanssa ja kannustamaan sen käyttöä. Osana tätä yritystä kieli otettiin uudelleen koulutusjärjestelmään pakollisena oppiaineena vuonna 1997, ja vuonna 2001 he palasivat hetkellisesti käyttämään latinalaista kirjaimistoa. Huolimatta yrityksistä edistää kielen käyttöä, venäjä on paljolti korvannut tataarin kielen herättäen huolia sen tulevaisuudesta.[69] Vuoden 2017 marraskuuhun asti koulujen pakollisessa opetussuunnitelmassa tataarin kielelle varattiin kuusi tuntia viikossa. Tämän jälkeen sitä on saatu opettaa vain kaksi tuntia viikossa ja edellytyksenä oppilaan vanhempien kirjallinen lupa. Joidenkin venäläisten oppilaiden vanhempien valituksien mukaan tataarin kielen opetus vei aikaa pois venäjän kielen- ja kirjallisuuden opiskelusta, ja presidentti Vladimir Putin totesi, ettei ”ketään saisi pakottaa opettelemaan itselle vierasta kieltä”.[69][70]
Vuoden 2015 kyselyn mukaan suurin osa Tatarstanin nuorisosta (83 prosenttia) halusi oppia englannin kieltä ja 62 prosenttia kertoi venäjän kielen myös houkuttelevan, kun taas tataarin kielestä oli kiinnostuneita 38 prosenttia. Selitykseksi tataarin mielenkiinnon puutteelle oli sen vähäinen hyödyllisyys työelämässä ja yliopistoissa.[70]
Kulttuuri
Juhlapäivät
| Pvm | Nimi | Huomautuksia |
|---|---|---|
| 31. joulukuuta sekä 1. ja 2. tammikuuta | uusivuosi | |
| 8. tammikuuta | joulu | |
| 23. helmikuuta | isänmaan puolustajien päivä | |
| 8. maaliskuuta | kansainvälinen naistenpäivä | |
| 1. ja 2. toukokuuta | kevään ja työn juhla | |
| 9. toukokuuta | voitonpäivä | |
| 12. kesäkuuta | Venäjän päivä | |
| 30. elokuuta | Tatarstanin päivä | |
| 6. marraskuuta | Tatarstanin perustuslain päivä | |
| 7. marraskuuta | lokakuun vallankumouksen vuosipäivä, solidaarisuuden ja sovinnon päivä | |
| 12. joulukuuta | Venäjän perustuslain päivä | |
| kuukalenterin mukaan | Kurban-Bairam | islamilainen juhla |
Urheilu
Tatarstan, jossa on reilu 9 000 urheilupaikkaa on yksi Venäjän johtavista urheilualueista. Kazan Arena oli yksi jalkapallon MM-kilpailujen 2018 pelipaikoista[71]. Vuodesta 1973 lähtien Kazan on pyrkinyt laajentamaan urheiluinfrastruktuuriaan. Urheilu on sanotusti "suuri ylpeyden lähde" kazanilaisille.[72]
Tatarstanissa on jalkapallojoukkue Rubin Kazan, joka on pelannut UEFA:n Mestarien liigassa ja Eurooppa-liigassa.[73] Tatarstanilainen koripalloseura UNIKS Kazan on pelannut VTB United-liigassa ja ULEB Eurocupissa.[74]
Tatarstanilaisia jääkiekon KHL -joukkueita on Ak Bars Kazan ja Neftehimik Nižnekamsk.[75][76] Venäjän toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaa Neftjanik Almetjevsk.[77]
Kansainvälisesti tunnettuihin tataarilaisiin urheilijoihin kuuluu muun muassa tennispelaaja Marat Safin, joka aktiiviurallaan voitti Australian avoimet 2005 ja Yhdysvaltain avoimet 2000 sekä oli maailmanlistan ykköspelaajana.[78]
Hallinto
Kaman l.p.
Kaman l.p.
Tasavallan hallinto
Tatarstanilla on oma parlamentti ja hallitus. Röstäm Miñnexanov valittiin vuonna 2010 tasavallan presidentiksi. Hän toimi aiemmin pääministerinä Mintimer Şäymiyevin alaisuudessa, joka toimi presidenttinä 1991–2010.
Vuonna 2023 Tatarstanin presidentin nimike muutettiin muotoon Tatarstanin johtaja. (Глава (Раис) Республики Татарстан, Glava (Rais) Respubliki Tatarstan / Татарстан Республикасы Рәисе, Tatarstan Respublikası Räise).[79] Sen taustalla oli vuonna 2017 vanhentunut alun perin 1994 tehty autonominen sopimus Moskovan ja Kazanin välillä.[80] Vuonna 2022 Minnihanov sanoi tukevansa päätöstä, lisäten, että sen vastustaminen "heikentäisi Venäjän federaation yhtenäisyyttä, etenkin nyt sodan aikaan". Rais (رئيس) on monissa arabimaissa niiden johtajista käytetty titteli.[81]
Valtion symbolit
Tatarstanin valtiolipussa on kaksi vaakasuoraa kenttää ja näiden välissä valkoinen viiva. Ylempi kenttä on vihreä ja alempi punainen. Vihreä väri kuvaa kevättä ja uudistumista, valkoinen puhtautta ja punainen kypsyyttä, energiaa, voimaa ja elämää.
Tatarstanin valtion vaakunassa on siivekäs lumileopardi, joka on tasavallan asukkaiden suojelija. Vaakunan taustassa on vihreää, valkoista, punaista ja kultaa. Värien merkitys on sama kuin lipussa. Lisäksi kulta merkitsee Tatarstanin maan kauneutta ja rikkautta.
Tatarstanin tasavallan hymnin on säveltänyt Röstäm Yaxin ja sanoittanut Ramazan Baytimerov.
Paikallishallinto
- Pääartikkeli: Tatarstanin hallinnollinen jako
Paikallishallintoa varten maa on jaettu 43 piiriin ja 14 kaupunkipiirikuntaan.
Tatarstan Ukrainan sodassa
Tatarstanin tasavallan kuuluessa Venäjän federaatioon on osallistuminen Ukrainan sotaan koskenut myös sen asukkaita.
Tatarstanin johtaja Rustam Minnihanov ilmaisi kesäkuussa 2023, että Tatarstan "tukee täysin ylipäällikköä, maan presidenttiä Vladimir Vladimirovitš Putinia; seisomme yhdessä niitä vastaan, jotka uhkaavat Venäjää ja sen monikansallisia ihmisiä".[82] Tatarstanin islamilaiset johtajat kuten Kamil Samigullin ovat osoittaneet tukensa hyökkäykselle.[83] Politologi V. Biljajevin mukaan suurin osa tataareista on Venäjä-mielisiä.[84] Toinen politologi, Ruslan Aisin puolestaan uskoo, että ainakin osa tataareista olisi oikeasti sotaa vastaan, mutta eivät uskalla myöntää sitä.[85]
Kazanissa järjestettiin lokakuussa 2023 sodassa kaatuneille tatarstanilaisille omistettu muistotilaisuus. Siellä puhunut poliitikko Farid Muhametšin vetosi isänmaallisen henkeen ja kutsui heitä "sankareiksi" ja "patriooteiksi", joiden "nimet kirjoitetaan kultaisin kirjaimin paitsi Tatarstanin, myös koko Venäjän historialliseen kronikkaan".[86] Yksi näistä oli 25-vuotiaana menehtynyt tataaritaustainen yliluutnantti Damir Islamov.[87]
Tatar Inform -lehti raportoi 24. elokuuta 2023 tatarstanilaisten sotilaiden ripustaneen Tatarstanin lipun miehitetyn Artjomovskin lipputankoon.[88] Ukrainan sodassa taistelevan vapaaehtoisen tatarstanilaisen pataljoonan nimi on Alğa (Алга, "Eteenpäin").[89][90] Tammikuussa tauolle palanneen pataljoonan sotilaan Alfred Galimovin ruumis löydettiin hänen asunnostaan 22. toukokuuta. Galimov oli tehnyt itsemurhan hirttämällä. Galimovin perheenjäsenet sanoivat hänen pelänneen joutuvansa takaisin rintamalle.[91]
"Isänmaan puolustajat" -säätiön Tatarstanissa toimiva jaos (Защитники Отечества / ватанны саклаучылар) avustaa aktiivisesti sotaan osallistuneita tatarstanilaisia sotilaita ja heidän perheitä.[92] Myös vapaaehtoisten puolesta on lähetetty erinäisiä tarvikkeita ja ruokaa tatarstanilaisille sotilaille. Marraskuussa 2023 raportoitiin Menzelinskin tataarilaisten opettajien valmistaneen rintamalle muun muassa heidän perinneruokaa Çäkçäk:iä.[93][94]
Toimittaja Robert Coalsonin mukaan merkittävä enemmistö venäläisistä on "aktiivisesti tai passiivisesti tukenut sotaa", mutta sitä vastaan on myös osoitettu mieltä, muiden muassa Tatarstanissa. Coalson huomauttaa, että sodan protestoinnin vähäisyyteen saattaa vaikuttaa siitä todennäköisesti koituva rangaistus.[95] 11. syyskuuta 2023 Tatarstanin oikeus määräsi vloggaaja Parvinahan Abuzarovalle kolmen vuoden vankeustuomion tekemistään videoista, joissa hän soittaa sotilaille ja kehottaa heitä hylkäämään asevoimat.[96] Tataarilainen sosiologi Iskander Jasavejev lisättiin "ulkomaisten agenttien luetteloon" kirjoitettuaan kriittisen analyysin sodasta.[97] Tatarstanin oikeus määräsi kesäkuussa 2023 Vapaan Venäjän legioonan Sergei Novikovin tutkintavankeuteen häneen kohdistuessa epäilys, jonka mukaan "Novikov suunnitteli sotavarusteisiin kohdistunutta massiivista tuhopolttohyökkäystä lähelle Kazanin sotilaskoulua".[98]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tatarstan Wikimedia Commonsissa
- Dynaaminen kartta: lisätietoa Tatarstanin piireistä ja kaupungeista (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (msu.tatarstan.ru)
- Kuka kukin on Tatarstanissa (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (info.tatcenter.ru)
- Kazanin Kremlin viralliset sivut (englanniksi) (kazan-kremlin.ru)
- Kansallispuisto Nižnjaja Kama (venäjäksi) (nkama-park.ru)
- Volga-Kaman luonnonpuisto (venäjäksi) (englanniksi) (vkgz.ru)