West Ham United Football Club on lontoolainenjalkapalloseura, joka pelaa Englannin Valioliigassa noustuaan sinne takaisin kaudeksi 2012–2013 yhden Mestaruussarjassa vietetyn kauden jälkeen[1]. West Ham United oli alun perin Lontoon laivatelakan työläisille perustettu jalkapalloseura Thames Ironworks FC. Tästä on peräisin seuran logossa olevat vasarat ja lempinimet Hammers ja Irons. Vuonna 1900 seura otti uuden nimensä Lontoon West Hamin alueesta, jolla se pelasi. Nykyään West Ham kuuluu Newhamin kaupunkipiiriin.[2]
Englannin jalkapalloliitto mätkäisi seuralle ennätyssuuret 5,5 miljoonan punnan sakot Carlos Tévezin ja Javier Mascheranon sopimusepäselvyyksien vuoksi 27. huhtikuuta 2007.[3]
West Hamin pääomistajat ovat David Sullivan ja hänen liikekumppaninsa David Gold. Nämä Birminghamin jalkapalloseuran entiset omistajat hankkivat West Hamista puolet 105 miljoonalla punnalla eli noin 119 miljoonalla eurolla. Kaudeksi 2016–2017 seura siirtyi pelaamaan Lontoon olympiastadionille.[4]
West Ham United ei ole koskaan voittanut Englannin liigan ylintä sarjaa.[5] Kaudella 1985–1986 se sijoittui 1. divisioonassa kolmanneksi. Kaudesta 1992–1993 pelatussa Valioliigassa se on ollut mukana neljää toisella sarjatasolla pelaamaansa kautta lukuun ottamatta ja sijoittunut parhaimmillaan viidenneksi kaudella 1998–1999, seitsemänneksi kausilla 2001–2002 ja 2015–2016 sekä kahdeksanneksi kaudella 1997–1998.[6]
Cupmenestys
West Ham United on voittanut FA Cupin kolme kertaa.[7] Ensimmäisen kerran se pelasi FA Cupin loppuottelussa kaudella 1922–1923,[7] kun Wembley Stadium toimi ensimmäistä kertaa loppuottelun näyttämönä.[8] Tuolloin West Ham hävisi Bolton Wanderersille 2–0.[8]
Kauden 1974–1975 FA Cupissa West Ham United voitti neljännesvälierissä Queens Park Rangersin 2–1, puolivälierissä Arsenalin 2–0 ja välierissä Ipswich Townin uusintaottelussa 2–1 ensimmäisen ottelun päätyttyä maalittomana. Loppuotteluvastustaja oli 2. divisioonassa pelannut Fulham, jossa pelasi West Hamin entinen kapteeni Bobby Moore. West Ham voitti loppuottelun 2–0. West Hamin tuore hankinta Alan Taylor teki joukkueensa molemmat maalit niin Arsenalia, Ipswichiä kuin loppuottelussa Fulhamiakin vastaan.[11]
Kaudella 1979–1980 West Ham United pelasi liigaa 2. divisioonassa mutta selviytyi FA Cupin loppuotteluun voittamalla muun muassa neljännesvälierissä Swansea Cityn 2–0, puolivälierissä Aston Villan 1–0 ja välierien uusintaottelussa Evertonin 2–1 ensimmäisen ottelun päätyttyä tasalukemiin 1–1. Loppuottelussa West Ham voitti edelliskauden cupmestarin Arsenalin maajoukkuemies Trevor Brookingin puskumaalilla 1–0.[12] West Hamin kapteeni oli Billy Bonds, joka toimi samassa tehtävässä viisi vuotta aiemmin West Hamin voittaessa cupin edellisen kerran.[11][12] West Hamin pelaaja Paul Allen oli 17 vuoden ja 256 päivän iässä nuorin Wembleyllä FA Cupin loppuottelussa pelannut.[12]
Vuonna 2003 ilmestyneessä The Official West Ham United Dream Team -kirjassa kirjantekijät Adam Ward ja Dave Smith keräsivät 500:lta West Hamin kannattajalta heidän unelmamiehistönsä. Vain sodan jälkeisen ajan pelaajat kelpuutettiin unelmamiehistöön.
David Sullivan 
David Moyes
