Sirius
Sirius (α Canis Majoris, α CMa) Ison koiran tähdistössä on Maasta katsoen tähtitaivaan kirkkain tähti. Siriuksen näennäinen kirkkaus eli suuruusluokka on −1,42m ja valovoima hieman yli 23 aurinkoa. Sirius kuuluu Talvikolmioon.Sirius sijaitsee 8,7 valovuoden etäisyydellä Maasta. Se on kolmanneksi lähimpänä meitä oleva paljain silmin näkyvä tähti. Sitä lähempänä ovat vain Aurinko ja Alfa Centauri (α Centauri). Sirius tunnetaan myös siitä, että sen seuralainen Sirius B on pieni ja tiheä valkoinen kääpiötähti.
| Sirius | |
|---|---|
 | |
| Nimen alkuperä | kreikkaa, tarkoittaa polttavaa |
| Bayerin designaatio | Alfa Canis Majoris, Alpha Canis Majoris, Alf CMa, Alp CMa, α Canis Majoris, α CMa |
| Flamsteedin designaatio | 9 Canis Majoris, 9 CMa |
| HR-designaatio | HR 2491 |
| HD-designaatio | HD 48915 |
| Muut designaatiot | BD -16°1591, Gl 119-052, GCTP 1577.00 A/B, GJ 244 A/B, LHS 219, ADS 5423, LTT 2638, HIP 32349 |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Näennäinen kirkkaus | −1,47 (A) / 8,44 (B) mv |
| Absoluuttinen kirkkaus | 1,47 (A) / 11,35 (B) Mv |
| Valovoima | 26,1 (A) / 0,0024 (B) L☉ aurinkoa |
| Spektriluokka | A1V tai A0-1V (A) / DA2 (B) |
| Väri-indeksi | B-V 0,01 (A) / −0,03 (B) U-B −0,08 (A) / −1,04 (B) |
| Lämpötila | 9900 (A) / 25200 (B) K |
| Massa | 2,14 (A) / 0,98 (B) M☉ |
| Säde | 1,68 (A) / 0,008 (B) R☉ |
| Metallipitoisuus | 1,9 kertaa aurinko |
| Ikä | 200–300 (225–250) milj v |
| Astrometriset ominaisuudet | |
| Tähdistö | Iso koira, Canis Major |
| Rektaskensio (J2000) | 06h 45m 08.9s |
| Deklinaatio (J2000) | −16° 42' 58" |
| Etäisyys | 8,58 valovuotta (2,631 parsekia) |
| Parallaksi | 380,02 ± 1,28 mas |
| Säteisnopeus | −7,6 km/s |
| Ominaisliike | RA:−546,01 mas/v dekl.: −1223,08 mas/v |
Näkyy leveysasteiden 74° N ja 90° S välillä. | |
Siriuksen nimi
Nimi tulee kreikan sanasta σείριος seirios, joka tarkoittaa kuumaa, polttavaa. Sirius tunnetaan myös Ison Koiran tähdistön nimestä johdetulla nimellä Koirantähti ja kansanperinteisellä nimellä Kalevan tähti. Muinaisessa Egyptissä Sirius, joka tunnettiin nimellä Sothis, toimi merkkinä maan maataloudelle elintärkeän Niilin tulvan alkamisesta.[1] ”Kun Sothis heinä-elokuun vaihteessa nähtiin Memfisissä ensi kerran aamutaivaalla (heliakkinen nousu), tiedettiin että Niili alkaisi pian tulvia.” Roomalaisen runoilijan Horatiuksen mukaan metsästäjä Orionin koira oli nimeltään Sirius. Nimitys Koirantähti juontunee tästä.
Havaitseminen
Sirius sijaitsee taivaanekvaattorin eteläpuolella. Näin ollen se on etelänavalta katsottuna aina horisontin yläpuolella. Suurimmassa osassa pohjoista pallonpuoliskoakin se on ajoittain näkyvissä mutta sitä lyhemmän ajan ja sitä matalammalla, mitä pohjoisempana havaintopaikka sijaitsee. Pohjoisilla napaseuduilla, 74. leveyspiirin pohjoispuolella, se ei näy koskaan.
Sirius sijaitsee Ison koiran tähdistössä, Orionin itäpuolella eli pohjoiselta pallonpuoliskolta katsottuna sen vasemmalla puolella siten, että Orionin vyön kolmen tähden kautta kulkeva suora kulkee likipitäen myös Siriuksen kautta. Suomessa Sirius näkyy talvitaivaalla matalalla etelässä. Pienen horisonttikorkeuden vuoksi tähti tuikkii voimakkaasti ja näyttää koko ajan vaihtavan väriään. Korkeimmillaan ja suoraan etelässä se on joka yö noin neljä minuuttia aikaisemmin kuin edellisenä yönä, ja uudenvuodenyönä tämä tapahtuu suunnilleen keskiyön aikoihin.
Kaukoputki ei paljasta mitään uusia yksityiskohtia, tosin seuralaistähti on havaittavissa noin 30 cm:n kaukoputkella. Tulevaisuudessa tähdet näyttävät vielä lähentyvän toisiaan ja valkoisen kääpiön havaitseminen vaikeutuu entisestään. Sirius on aiheuttanut vilkkumisensa ja kirkkautensa johdosta monta turhaa ufohavaintoa.[2]
Kaksoistähti Sirius AB
Sirius on kaksoistähti, jossa kirkasta tähteä (Sirius A) kiertää pieni valkoinen kääpiö (Sirius B). Sirius A kuuluu spektriluokkaan A1V. Se on meidän Aurinkoamme jonkin verran suurempi, valovoimaisempi ja kuumempi tähti, jonka valo on väriltään valkoista. Saksalainen tähtitieteilijä Friedrich Bessel päätteli Siriuksen seuralaisen olemassaolon jo vuonna 1844 havaittuaan, että Siriuksen liikerata suhteessa kaukaisiin tähtiin oli aaltomainen. Alvan Clark onnistui havaitsemaan Sirius B:n 18 vuotta myöhemmin testatessaan juuri valmistamaansa linssikaukoputkea. Se on ensimmäinen löydetty valkoinen kääpiötähti.
Sirius AB
| Siriusin kaksoistähti | |
|---|---|
| Kumppani | a CMa B |
| Kiertoaika (P) | 50,09 |
| Isoakselin puolikas (a) | 7,56 (19,8 AU) |
| Eksentrisyys (e) | 0,5923 |
| Inklinaatio (i) | 136,5 |
| Nouseva solmu (Ω) | 44,6 |
| Periastronin eepokki (T) | 1894,13 |
- Kiertoaika 50,1 V
- Tähtien väli 19,8 AU
- Väli vaihtelee välillä 8,1–31,5 AU
- Rataellipsin eksentrisyys eli soikeus 0,59
Pölyä on havaittu Sirius AB:n ympäriltä.
Sirius A
Sirius A:n massa on 2,02–2,14 ja läpimitta 1,68–1,71 Aurinkoa. Se on A-tyypin pääsarjan tähti. Rautaa on 7,4 kertaa niin paljon kuin Auringossa. Siriukselta ei ole löydetty eksoplaneettoja. Niitä onkin vaikea havaita spektroskooppisesti tähden kiehuvan pinnan takia, ja kaukoputkella lähiplaneettojen näkeminen on mahdotonta ja tulevaisuudessakin vaikeaa keskustähden suuren kirkkauden takia. Säteily sallisi mahdolliselle planeetalle vain alkeellisen elämän eli bakteereja.
Sirius B
Sirius B on valkoinen kääpiö, jollainen on hyvin tiheä tähti. Valkoinen kääpiö koostuu degeneroituneesta aineesta, jonka elektroniverho on romahtanut. Kun elektroneille ei ole tilaa atomin ydinten välissä, aine voi puristua hyvin tiiviiksi. Painovoima tähden pinnalla on valtava. Sirius B:n keskitiheys on noin 2,8 tonnia kuutiosenttiä kohden, mutta keskusta on noin 11,5 kertaa tätä tiheämpi[3][4]. Tähden painovoima on 350 000 kertaa niin suuri kuin Maan[5]. Sirius B:n pinta on 300 kertaa timanttia kovempi. Tähti pyörii nopeasti, ja sillä on voimakas magneettikenttä. Sirius B:n pintalämpötila on noin 27 000 K, mutta sen keskustassa on 22 miljoonan kelvinin lämpötila[3].
Sirius B:n läpimitta on 11 700 km, eli se on hieman Maata pienempi[6][6]. Silti sen massa on hieman yli 325 000 Maan massaa. Valkoinen kääpiö on alkujaan kuolleen tähden helium-hiilipitoinen ydin. Laskujen mukaan Sirius B:n massa oli alun perin noin 5,05 (+0,374/−0,276) Auringon massaa, mutta nyt sen massa on vain noin Auringon massan verran[6]. DA-tyypin spektristä päätellen[7] Sirius B:llä lienee suuri hiili-happipitoinen ydin, jonka päällä on korkeintaan muutaman sadan kilometrin paksuinen heliumkerros ja tämän päällä vielä muutaman kymmenen kilometrin vetykerros [3]. Hiilipitoisessa ytimessäon yli 50 kertaa niin paljon massaa kuin sen ympärillä olevissa vety- ja heliumkerroksissa[8].
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Sirius keskellä Google Sky. Viitattu 9.3.2015.
Tähtiluettelot
Siriuksesta löytyy numerotietoja tähtiluetteloista.
- Alcyone Sirius
- Kaler Sirius (Arkistoitu – Internet Archive)
- Aricns Sirius A (Arkistoitu – Internet Archive)
- Aricns Sirius B (Arkistoitu – Internet Archive)
| 1. Alfa Centauri *** | 4,365 | 7. Sirius ** | 8,583 | 13. Lacaille 9352 | 10,69 | 19. Struve 2398 ** | 11,49 | 25. YZ Ceti | 12,12 |
| 2. Barnardin tähti | 5,979 | 8. Luyten 726-8 ** | 8,728 | 14. Ross 128 | 10,94 | 20. Groombridge 34 ** | 11,65 | 26. Luytenin tähti | 12,25 |
| 3. Luhman 16 ** | ~6,58 | 9. Ross 154 | 9,672 | 15. WISE 0350-5658 | ~11,2 | 21. Epsilon Indi *** | 11,82 | 27. SCR 1845-6357 ** | 12,57 |
| 4. WISE 0855–0714 | ~7,18 | 10. Ross 248 | 10,31 | 16. EZ Aquarii *** | 11,27 | 22. DX Cancri | 11,83 | 28. Teegardenin tähti | 12,57 |
| 5. Wolf 359 | 7,782 | 11. Epsilon Eridani | 10,48 | 17. 61 Cygni ** | 11,40 | 23. Tau Ceti | 11,91 | 29. Kapteynin tähti | 12,76 |
| 6. Lalande 21185 | 8,294 | 12. WISE 1506+7027 | ~10,5 | 18. Procyon ** | 11,44 | 24. GJ 1061 | 11,99 | 30. Lacaille 8760 | 12,87 |
| Etäisyydet valovuosissa | ** Tähti on kaksoistähti | *** Tähti on kolmoistähti |