Saturnuksen kuut

planeetta Saturnuksen 82 kiertolaista

Saturnukselta tunnetaan 146 kuuta (23. maaliskuuta 2023).[1] Kuiden kokonaismäärää ei tulla koskaan tarkoin määrittelemään, koska renkaiden jääkappaleet ovat kaikki teknisesti kuita, ja on vaikea vetää rajaa pikkukuun ja suuren renkaankappaleen välille. Saturnuksen tunnetuimmat ja suurimmat kuut ovat sisimmästä uloimpaan: Atlas, Prometheus, Pandora, Epimetheus, Janus, Mimas, Enceladus, Tethys, Telesto, Calypso, Dione, Helene, Rhea, Titan, Hyperion, Japetus ja Phoebe.

Saturnuksen kuujärjestelmä.

Saturnuksen kuista suurin on 5 150 kilometrin läpimittainen Titan, joka sisältää yli 90 % Saturnusta kiertävästä massasta renkaat mukaan lukien. Titan on ainoa kuu Aurinkokunnassa, jolla on merkittävä kaasukehä, joka koostuu enimmäkseen typestä. Titanissa on myös hiilivetyjärviä. Saturnuksen toiseksi suurimmalla kuulla Rhealla saattaa olla heikko oma rengasjärjestelmä. Mimas-kuussa on suuri kraatteri, Enceladuksen pinta on lähes peilinkirkas ja näyttää melko äskettäin muokkautuneelta. Useimmat Saturnuksen kuista ovat jäisiä kraatterien peittämiä, kylmiä ja kaasukehättömiä kappaleita, joiden tiheys on alhainen. Kuiden tiheys on noin 0,6–1,7 g/cm³. Kuut koostuvat kivestä ja jäästä, ja suuremmat kuut näyttävät olevan tiheämpiä, koska puristuvat tiiviimmin kasaan.

Kuiden tutkimisen historiaa

Saturnuksen kuita Cassini-avaruusluotaimen kuvassa. Etualalla Dione, taustalla Titan. Prometheus renkaan vieressä ja Telesto ylhäällä.

Saturnukselta tunnettiin kahdeksan kuuta optisilla kaukoputkilla tehdyillä suorilla havainnoilla, ennen valokuvaustekniikan kehittymistä:

Valokuvaustekniikan kehittymisen ja pitkien valotusaikojen myötä löydettiin seuraavat kuut:

  • Phoebe, löytäjänä vuonna 1899 W. H. Pickering
  • Janus ja Epimetheus havaittiin vuonna 1966, mutta ei vahvistettu, eikä oivallettu että saman kiertoradan jakaa kaksi eri kuuta.

Ulkoplaneettoja kuvaamaan lähetettyjen luotaimien ja kehittyneempien kaukoputkien myötä on vuodesta 1980 lähtien löydetty runsaasti uusia kuita:

  • Helene, löytäjinä vuonna 1980 Pierre Laques ja Jean Lecacheux
  • Voyager-luotaimien ottamista kuvista löydettiin Atlas, Prometheus, Pandora, Telesto ja Calypso vuonna 1980 ja viimeisenä Pan vuonna 1990.

Vuonna 1997 laukaistu Cassini-luotain tutki Saturnuksen kuujärjestelmää vuodesta 2004, jolloin se ohjattiin Saturnuksen kiertoradalle. Luotaimen mukana kulkenut Huygens-luotain laskeutui Titanin pinnalle vuonna 2005 ja otti kuvia kuun pinnasta.

Saturnuksen kuiden jaottelu

Saturnuksen kuita voidaan jaotella ryhmiin:

  • Pienimmät, sisimmät kuut aivan renkaiden lähistöillä tai sisässä
  • Sisimmät suuret kuut Mimas, Enceladus, Tethys ja Dione
  • Uloimmat suuret kuut Rhea, Titan, Hyperion, Japetus
  • Epäsäännölliset kuut
  • Myötäsuuntaan kiertävät, muun muassa Siarnaq, Albiorix
  • Taantuvasti kiertävät, esimerkiksi Phoebe

Saturnuksen kuujärjestelmän gravitaatioilmiöitä

Janus kiertää lähes samalla radalla Epimetheuksen kanssa.

Saturnuksen kuujärjestelmässä näkyy monenlaisia taivaanmekaanisia ilmiöitä. Pan on pieni kuu, joka ”paimentaa” Saturnuksen renkaita Encken jaoksi kutsutussa aukossa A-renkaan sisäpuolella. A-renkaan ulkoreunaa pitää paikoillaan rataresonanssi Epimetheus- ja Janus-kuiden kanssa, jotka kiertävät lähes samalla radalla vaihdellen ratojaan säännöllisin jaksoin.[2] Enceladus ja Dione ovat niin sanotussa 1:2 rataresonanssissa, eli Enceladus kiertää kaksi kierrosta siinä missä Dione yhden. Tethys-kuun kanssa samalla radalla kiertää troijalaisten asteroidien tapaisesti 60° edellä ja 60° jäljessä kaksi pientä kuuta, Telesto ja Calypso. Saturnuksen kuiden kiertoajoista voidaan johtaa resonansseja ja eksponenttilaki kiertoajoille.

Saturnuksen kuiden alkuperä

Saturnuksen sisemmät kuut näyttävät syntyneen samaan aikaan Saturnuksen kanssa, sillä ne kiertävät Saturnusta suunnilleen samassa tasossa kuin mitä Saturnus pyörii melko pyöreillä radoilla. Tämä viittaa siihen että näillä on yhteys.Oletetaan, että Saturnuksella on ollut esiplanetaarista kiekkoa muistuttava kaasulevy ympärillään. Siihen virtasi kaasua ja jää- sekä kivihitusia ja suurempiakin kappaleita esiplanetaarisesta kiekosta. Tässä teoriassa on omat ongelmansa, sen mukaan alkuaurinkosumu on liian kuuma ja materian kertyminen liian nopeaa.[3] Vastaus tähän on se, että Saturnuksen kuiden synty alkoi silloin, kun alkuaurinkosumun kaasu oli jo huvennut, ja kaasua virtasi vain vähän.

Saturnuksen ulommat kuut kiertävät soikeilla radoilla, jotka ovat kallellaan Saturnukseen nähden. Tämä johtuu siitä, että nämä kuut ovat Saturnuksen sieppaamia asteroideja. Saturnuksen kuujärjestelmässä ei ole samanlaista tiheä kuu lähellä planeettaa, harva kuu kauempana planeetasta -jakautumaa kuin Jupiterin kuissa, mutta pienemmät Saturnuksen kuut näyttävät harvemmilta kuin suuremmat. Tällöin Titan on tihein Saturnuksen kuista. Saturnuksen kuiden ratojen arvellaan aikojen kuluessa muuttuneen keskinäisten vuorovesivoimien takia. Vuorovesikitka on synnyttänyt joidenkin kuiden pinnalla vulkanismia, joissa pinnalla purkautuva aine on kivilaavan sijasta jäätä. Kuissa on ammoniakkia, metaania ja vesijäätä. Kaikissa kuissa ei ole ollut vulkanismia. Sisemmät suuret kuut ulottuvat noin 25 planeetan säteen päähän, suunnilleen samoin kuin Jupiterilla. Myös laskujen mukaan 20–30 planeetan sädettä on se raja, missä sisään virtaavalla kaasulla on niin suuri kulmanopeus, että se virtaa kiekkomaisesti.

Vertailun vuoksi Saturnuksen kirkkaimmat renkaat A–C kiertävät planeettaa 74 658–136 775 km:n päässä planeetan keskustasta. Rengasjärjestelmä ulottuu ainakin 66 900–483 000 km:n päähän Saturnuksen keskipisteestä. Saturnuksen oma säde päiväntasaajalla on 60 268 km. Sisin kuu Pan kiertää silloin 2,21 planeetan säteen päässä.

Taulukko Saturnuksen kuista

NumeroNimiHalkaisija (km)Massa (kg)Keskietäisyys (km)Kiertoaika (d)SijaintiLöydetty
S/2009 S 12009
XVIIIPan192,7×1015133 5830,575Encken jaossa1990
XXXVDaphnis6–8tuntematon136 5050,59408Keelerin aukossa2005
XVAtlas30 (40 × 20)tuntematon137 6700,6019noin 800 km A-renkaan ulkoreunasta, paimenkuu1980
XVIPrometheus91 (145 × 85 × 62)2,70×1017139 3500,6130lähellä F-renkaan sisäreunaa, paimenkuu1980
XVIIPandora84 (114 × 84 × 62)2,20×1017141 7000,6285lähellä F-renkaan ulkoreunaa, paimenkuu1980
XIEpimetheus115 (144 × 108 × 98)5,60×1017151 4220,6942samalla kiertoradalla1966
XJanus178 (196 × 192 × 150)2,01×1018151 4720,69451966
LIIIAegaeon~0,5167 5000,80812 2008
IMimas3973,80×1019185 5200,942422 1789
XXXIIMethone3tuntematon194 0001,01 2004
XLIXAnthe~2tuntematon197 7001,03650 2007
XXXIIIPallene4tuntematon211 0001,14 2004
IIEnceladus4997,30×1019238 0201,370218E-renkaan keskellä1789
IIITethys10606,22×1020294 6601,887802 1684
XIIITelesto29 (34 × 28 × 36)tuntematon294 6601,887802edellä kiertävä Tethyksen troijalainen1980
XIVCalypso26 (34 × 22 × 22)tuntematon294 6601,887802jäljessä kiertävä Tethyksen troijalainen1980
IVDione11181,05×1021377 4002,7369151684
XIIHelene33 (36 × 32 × 30)tuntematon377 4002,736915edellä kiertävä Dionen troijalainen1980
XXXIVPolydeuces3,5tuntematon377 0002,737jäljessä kiertävä Dionen troijalainen2004
VRhea15282,49×1021527 0404,51751672
VITitan51511,35×10231 221 85015,94542Aurinkokunnan toiseksi suurin kuu1655
VIIHyperion286 (410 × 260 × 220)1,77×10191 481 10021,276611848
VIIIJapetus14601,88×10213 561 30079,330181671
XXIVKiviuq~16tuntematon11 365 000449,2inuitiryhmässä2000
XXIIIjiraq~12tuntematon11 442 000451,5inuitiryhmässä2000
IXPhoebe2204,00×101812 944 300−548,2 **viikinkiryhmässä1899
XXPaaliaq~22tuntematon15 199 000686,9inuitiryhmässä2000
XXVIISkathi~8tuntematon15 647 000−728,9 **viikinkiryhmässä2000
XXVIAlbiorix~32tuntematon16 404 000783,5gallialaisryhmässä2000
S/2007 S 22007
XXXVIIBebhionn~6tuntematon17 153 520838,77gallialaisryhmässä2004
XXVIIIErriapo~10tuntematon17 236 900871,9gallialaisryhmässä2000
XLVIISkoll~6tuntematon17 473 800−862,37 **viikinkiryhmässä2006
XXIXSiarnaq~40tuntematon17 776 600884,88inuitiryhmässä2000
LIITarqeq~7tuntematon17 910 600884,88inuitiryhmässä2007
S/2004 S 132004
LIGreip~6tuntematon18 065 700−906,56 **viikinkiryhmässä2006
XLIVHyrrokkin~8tuntematon18 168 300−914,29 **viikinkiryhmässä2006
LJarnsaxa~6tuntematon18 556 900−943,78 **viikinkiryhmässä2006
XXITarvos~15tuntematon18 562 800944,23gallialaisryhmässä2000
XXVMundilfari~7tuntematon18 725 800−956,70 **viikinkiryhmässä2000
S/2006 S 12006
S/2004 S 172004
XXXVIIIBergelmir~6tuntematon19 104 000−985,83 **viikinkiryhmässä2004
XXXINarvi~7tuntematon19 395 200−1008,45 **viikinkiryhmässä2003
XXIIISuttungr~7tuntematon19 579 000−1022,82 **viikinkiryhmässä2000
XLIIIHati~6tuntematon19 709 300−1033,05 **viikinkiryhmässä2004
S/2004 S 122004
XLFarbauti~5tuntematon19 984 800−1054,78 **viikinkiryhmässä2004
XXXThrymr~7tuntematon20 278 100−1086,9 **viikinkiryhmässä2000
XXXVIAegir~6tuntematon20 482 900−1094,46 **viikinkiryhmässä2004
S/2007 S 32007
XXXIXBestla~7tuntematon20 570 000−1101,45 **viikinkiryhmässä2004
S/2004 S 72004
S/2006 S 32006
XLIFenrir~4tuntematon21 930 644−1212,53 **viikinkiryhmässä2004
XLVIIISurtur~6tuntematon22 288 916−1242,36 **viikinkiryhmässä2006
XLVKari~7tuntematon22 321 200−1245,06 **viikinkiryhmässä2006
XIXYmir~18tuntematon22 429 673−1254,15 **viikinkiryhmässä2000
XLVILoge~6tuntematon22 984 322−1300,95 **viikinkiryhmässä2006
XLIIFornjot~6tuntematon24 504 879−1432,16 **viikinkiryhmässä2004

** Kuu kiertää retrogradisesti eli planeetan pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla


🔥 Top keywords: