Pelé

Pelén oikea nimi on Edison Arantes do Nascimento, mutta oikeasti etunimen pitäisi olla ilman i:tä, Edson, sillä syntymätodistukseen sattui virhe.^[1] Etunimi Edison on annettu keksijä Thomas Edisonin mukaan.^[2] Peléllä on useita lempinimiä: Perheen kesken hänet tunnetaan Dicona. Häntä on myös kutsuttu Gasolinaksi samannimisen brasilialaisen laulajan mukaan. Kuuluisin lempinimi on tietenkin Pelé, jonka alkuperä on jalkapalloseura Vasco de São Lourençon maalivahti Biléssä. Pieni Edson ei osannut sanoa nimeä kunnolla, ja kotiseudulla Baurussa eräs poika alkoi kiusata häntä kutsumalla Peléksi (sanasta Pilé), joka ei tarkoita mitään.^[9] Hänestä on käytetty myös nimitystä Kuningas (port. O Rei), Musta helmi (port. Pérola Negra) ja Kreoli (port. Crioulo).^[10]

Pelén sukujuurista on kaksi teoriaa: ne juontavat joko Angolaan tai Nigeriaan. Pelé syntyi köyhään perheeseen Três Coraçõesin kaupunkiin, Rio de Janeiron pohjoispuolelle. Pelén isä João Ramos do Nascimento (tunnetaan lempinimellään Dondinho) oli paikallisen jalkapallojoukkueen Atlético Três Coraçõesin pelaaja. Dona Celeste, Pelén äiti, oli paikallisen hevoskuskin tytär. Peléllä on veli Jair (tunnetaan nimillä Zico ja Zoca), joka pelasi myös jalkapalloa, mutta jäi veljensä varjoon Santoksessa, lopetti jalkapallouransa ja opiskeli juristiksi. Peléllä on myös sisar Maria Lúcia.^[11]

Vuonna 1944 Dondinho sai mahdollisuuden pelata jalkapalloa Baurussa, jonne koko perhe muutti mukanaan Pelén eno Jorge sekä isänäiti Dona Ambrosina. Seitsemän vanhana Pelé alkoi kiillottaa kenkiä ja siirtyi myöhemmin työskentelemään kenkätehtaaseen.^[12] Nuorena poikana Pelé itse tahtoi, että hänestä olisi tullut lentäjä, mutta jalkapallo oli pienelle pojalle todella rakas harrastus.^[11]

Katupeleistä Santosiin

Isän jalkapalloilijan ammatti takasi sen, että jalkapallo oli osa myös Pelén elämää. Pelé perusti naapurin lasten kanssa ensimmäisen jalkapallojoukkueensa Sete de Setembron.^[13] 1950-luvulla Pelé pelasi myös muissa pienissä seuroissa, mutta Kengättömät oli Pelén ensimmäinen seura. Kun paikallinen kauppias lahjoitti joukkueen pelaajille kengät, he joutuivat vaihtamaan joukkueen nimeksi Amériquinha.^[14] Joukkue pärjäsi hyvin kaupungin järjestämässä turnauksessa, ja Pelé oli turnauksen paras maalintekijä. Tämän jälkeen Pelé teki uransa ensimmäisen sopimuksen liittyessään Baquinhon joukkueeseen, joka oli Bauru Atlético Cluben poikien joukkue.^[15] Pelé menestyi Baquinhossa ja teki suuren vaikutuksen jalkapallopäättäjiin, erityisesti Waldemar de Britoon, joka oli saanut Pelén liittymään BAC:iin. Hän järjesti nuorelle lupaukselle mahdollisuuden pelata Santoksessa, ja Pelé pelasikin ensimmäisen ottelunsa 7. syyskuuta 1956 Santoksen paidassa.^[16]

Santos (1956–1974)

Vasta 15-vuotias Pelé sai mahdollisuuden pelata Santoksessa, eräässä Brasilian tasokkaimmista jalkapallojoukkueista, jossa pelasi useita maajoukkueessakin pelaavia pelaajia, kuten Pepe. Santoksessa Pelé aloitti pelaamalla alle 20-vuotiaiden sarjassa, vaikka hän 15-vuotiaana olisi pystynyt pelaamaan alle 16-vuotiaiden joukkueessa.^[17] Lopulta hän pääsi myös viralliseen joukkueeseen ja teki ensimmäisessä ottelussaan, joka oli kuitenkin ystävyysottelu, maalin. Maalin päästänyt maalivahti Zaluar teetti myöhemmin käyntikortin, jonka mukaan hän oli "maalivahti, joka päästi sisään Pelén ensimmäisen maalin".^[16] Debyyttinsä ottelussa, joka ei ollut ystävyysottelu, Pelé teki 12. tammikuuta 1957 ruotsalaista AIK:ta vastaan.^[18]

Pelén ensimmäinen Campeonato Paulistan voitto tuli jo vuonna 1956, mutta tuolloin hän ei pelannut virallisessa joukkueessa. Ensimmäisen varsinaisen mestaruutensa kansallisella tasolla Pelé saavutti vuonna 1958 tehden liigassa 58 maalia 38 ottelussa.^[19] Vuonna 1959 Pelé suoritti asepalveluksen ja pelasi myös Brasilian armeijan joukkueessa.^[20]

Vuonna 1961 Pelé loukkaantui vakavasti ottelussa Necaxaa vastaan. Hän sai vakavan osuman puolustajan kädestä kasvoihin ja olkapäähän. Loukkaantuminen johti kolmen viikon taukoon.^[21] Vuonna 1962 Pelé kärsi nivusvammasta, joka johtui liian suuresta pelimäärästä.^[22]

Pelén edustama Santos pelasi useasti ulkomailla, kuten Euroopassa ja Afrikassa. Monet varakkaat eurooppalaiset seurat (Real Madrid, Juventus FC ja Manchester United) yrittivät saada Pelén siirtymään Eurooppaan, mutta Brasilian hallitus oli nimennyt Pelén "kansallisaarteeksi", eikä päästänyt häntä lähtemään pois Brasiliasta^[23].

Kansainvälistä menestymistä

Loukkaantumisten jälkeen Pelé auttoi joukkueensa Copa Libertadoresin voittoon uruguaylaista Peñarolia vastaan vuonna 1962. Voitto cupista avasi tien Intercontinental Cupiin, jonka loppuottelussa Santos voitti portugalilaisen Benfican.^[24] Seuraavana vuonna Brasilia pystyi uusimaan kummatkin mestaruutensa: ensin Copa Libertadoresissa voitto argentiinalaisesta Boca Juniorsista sekä Intercontinental Cupissa voitto italialaisesta AC Milanista.^[25] Pelén edustama Santos ei näiden mestaruuksien jälkeen saavuttanut menestystä kansainvälisillä kentillä, mutta São Paolon mestaruussarjan voittoja Santos saavutti vielä kuudesti (vuosina 1964, 1965, 1967, 1968, 1969, 1973). Yhteensä Pelé saavutti 10 Campeonato Paulistan mestaruutta Santoksessa ja oli 11 kertaa turnauksen paras maalintekijä.^[26]

Viimeiset kaudet Santoksessa ja jäähyväiset

Pelé alkoi kyllästyä jatkuvaan matkustamiseen ja harkitsi seurajoukkueuransa lopettamista.^[27] Vuonna 1972 rahavaikeuksissa oleva Pelé kuitenkin teki vielä kahden vuoden sopimuksen seuran kanssa. Toisena sopimusvuonna kaikki palkkiot ja palkintorahat menisivät hyväntekeväisyyteen. Seurajoukkuejäähyväiset olivat edessä 1. lokakuuta 1974 Maracanãn stadionilla, kun Santos pelasi Ponte Pretaa vastaan. Ottelussa Pelé otti pallon käsiinsä, vei sen keskiympyrään ja kävi kiittämässä jokaisessa kulmassa katsojia.^[28]

Santoksessa Pelé pelasi 1265 peliä viimeistellen niissä 1124 maalia.^[29]

New York Cosmos (1975–1977)

Pelén omistama liikeyritys joutui vaikeuksiin, ja Pelén oli tehtävä seitsemän miljoonan dollarin sopimus yhdysvaltalaisen New York Cosmosin kanssa^[30]. Yhdysvaltoihin oli hankittu myös monia muita huippujalkapalloilijoita, joiden ura alkoi olla loppupuolella, esimerkkinä Franz Beckenbauer, joka oli Pelén joukkuetoverina Cosmoksessa. Pelé muutti perheineen New Yorkiin vuonna 1975. Ensimmäisen pelinsä Cosmoksessa Pelé pelasi kesäkuussa. Vuonna 1976 Cosmos sijoittui toiseksi NASL:n pohjoisessa lohkossa ja vuonna 1977 Cosmos voitti mestaruuden. Pelé jätti lopulliset jäähyväisensä Giants Stadiumilla 75 000 katsojan läsnä ollessa 1. lokakuuta 1977.^[31][32] Pelé teki ottelussa uransa viimeisen maalin.^[33]

Mitalit
Pelé Brasilialaisessa postimerkissä vuodelta 1969.
Maa:  Brasilia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa	Meksiko 1970	jalkapallo
Kultaa	Chile 1962	jalkapallo
Kultaa	Ruotsi 1958	jalkapallo
Copa América
Hopeaa	Argentiina 1959	jalkapallo

Pelé pelasi ensimmäisen maaottelunsa Argentiinaa vastaan 7. heinäkuuta 1957.^[34] Hän päätti maajoukkueuransa 18. heinäkuuta 1971 ystävyysottelussa Jugoslaviaa vastaan Maracanãlla, jonne oli saapunut 180 000 katsojaa. Ottelu päättyi 2–2.^[31] Pelé pelasi Brasilian maajoukkueessa 92 ottelua tehden niissä 77 maalia.^[35]

MM-kisat 1958

Pelén valinta maajoukkueeseen Ruotsin MM-kisoihin herätti hämmästystä, sillä hänet oli valittu Corinthiansin tähtipelaajan Luisinhon tilalle MM-joukkueeseen.^[36] Pelé loukkasi ennen kisoja polvensa ottelussa Corinthiansia vastaan. Pelé pelasi lopulta alkusarjassa vain ottelussa Neuvostoliittoa vastaan.^[37]

MM-kisoissa hän nousi urheilevan maailman tietoisuuteen tehtyään välierissä Ranskaa vastaan hattutempun. Loppuottelussa Ruotsia vastaan Pelé kuoletti keskityspallon reidellä, vippasi sen yli vastustajan puolustajan ja potkaisi pallon suoraan ilmasta Ruotsin verkkoon siirtäen Brasilian 3–1 -johtoon. Hän viimeisteli vielä loppunumerot 5–2 puskemalla pallon maaliin. Näin hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin maailmanmestaruuden voittanut pelaaja.^[38][39]

MM-kisat 1962

Brasilian maajoukkueella oli ennakkosuosikin paineet ennen Chilen MM-kisoja. Suurin osa joukkueesta oli sama kuin vuoden 1958 MM-kisoissa, mutta valmentaja oli vaihtunut. Brasilia joutui C-lohkoon yhdessä Meksikon, Tšekkoslovakian ja Espanjan kanssa. Brasilia voitti Meksikon ja Pelé syötti ottelussa Brasilian ensimmäisen maalin ja teki itse toisen. Pelé oli kuitenkin ottelun jälkeen epätavallisen väsynyt. Pelé loukkaantui ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan, ja ottelu päättyi 0–0. Pelé ei pelannut alkusarjan päättävässä pelissä Espanjaa vastaan, eikä myöskään myöhemmissä otteluissa Englantia, Chileä ja Tšekkoslovakiaa vastaan.^[24]

MM-kisat 1966

Brasilia oli kaksien edellisten MM-kisojen mestari, minkä vuoksi heihin kohdistettiin suuret odotukset, että he voittaisivat kolmannen kerran Jules Rimet-palkinnon ja saisivat sen omakseen. Joukkueen valmistautuminen ei kuitenkaan ollut optimaalista ja pelaajavalinnoissa oli huomattavia epäselvyyksiä.^[40] Lopulta Englannin MM-kisoista muodostui Pelén synkin MM-muisto, sillä Brasilia jäi alkulohkoon.

Brasilia voitti turnauksen avausottelun Bulgariaa vastaan 2–0 Pelén onnistuessa maalinteossa kertaalleen. Seuraavassa ottelussa Unkaria vastaan Pelé oli vaihtopenkillä, kun Brasilia kärsi 3–1 -tappion. Alkulohkon viimeisessä ottelussa Portugalia vastaan Brasilia kärsi myös 3–1 -tappion Pelén pelatessa. Turnauksen jälkeen Pelé sanoi lopettavansa maajoukkueuransa. Brasilian kannattajien onneksi hän pyörsi päätöksensä.^[12][39][40]

MM-kisat 1970

Omien sanojensa mukaan Pelé ei halunnut lopettaa maajoukkueuraansa tappioon, ja hän päätti osallistua Meksikon MM-kisoihin 1970. Brasilian maajoukkue sai uuden valmentajan, Mario Zagallon ja Brasilia eteni karsinnoista suoraan kuudella voitolla MM-kisoihin.

Brasilian avausottelu oli 3. kesäkuuta Tšekkoslovakiaa vastaan. Pelé teki ottelussa maalin ja Brasilia voitti 4–1. Alkulohkon toisessa ottelussa vastaan asettui Englanti, jonka Brasilia voitti 1–0. Alkulohkon viimeisessä ottelussa Romaniaa vastaan Pelé teki kaksi maalia, joiden ansiosta Brasilia voitti 3–2. Puolivälierissä Brasilia voitti Perun 4–1. Välierissä vastaan asettui Uruguay, joka oli voittanut isäntämaa Brasilian vuoden 1950 maailmanmestaruuden ratkaisseessa ottelussa. Brasilia voitti ottelun 3–1. Loppuottelussa Brasilia kohtasi Italian voittaen 4–1. Meksikon MM-kisat olivat Pelén ensimmäiset MM-kisat, joissa hän pystyi pelaamaan turnauksen jokaisen ottelun.^[41]

Pelén maalit MM-kisoissa

Kisat	Ajankohta	Vastustaja	Pelén maali
MM-1958	Puolivälierät 19.7.	Wales	1–0	[42]
MM-1958	Välierät 24.7.	Ranska	3–1	[43]
MM-1958	Välierät 24.7.	Ranska	4–1	[43]
MM-1958	Välierät 24.7.	Ranska	5–1	[43]
MM-1958	Loppuottelu 29.7.	Ruotsi	3–1	[44]
MM-1958	Loppuottelu 29.7.	Ruotsi	5–2	[44]
MM-1962	Alkulohko 30.5.	Meksiko	2–0	[45]
MM-1966	Alkulohko 12.6.	Bulgaria	1–0	[46]
MM-1970	Alkulohko 3.6.	Tšekki	2–1	[47]
MM-1970	Alkulohko 10.6.	Romania	1–0	[48]
MM-1970	Alkulohko 10.6.	Romania	3–1	[48]
MM-1970	Loppuottelu 21.6.	Italia	1–0	[49]

Pelé teki 822 virallisessa ottelussa 760 maalia. Näistä 541 oli pääsarjamaaleja 560 ottelussa. Kun lasketaan mukaan ystävyys- ja näytösottelut, on lukema 1282 maalia 1366 ottelussa.^[50]

Pelén päätä on kuvailtu tietokoneeksi, joka antoi jatkuvasti uusia ohjeita pallon ja muiden pelaajien sijainnin muuttuessa.^[12] Tämän ansiosta hän pystyi olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä tehokkaimman siirron.^[58] Pelé hallitsi palloa eri ruumiinosillaan^[59] ja yhdisti pallonhallinnan erinomaiseen koordinaatiokykyyn sekä tasapainon hallintaan^[23]. Hänellä oli myös tarkka ja voimakas laukaus kummallakin jalalla^[23]. Kaiken täydensi ylivertainen peliäly.^[12]

Pelé pelasi oppaiden vastaisesti murtautumalla puolustussumppujen läpi rangaistusalueen keskeltä.^[23] Hänen pelityyliään tutkineet ovat nimenneet brasilialaistähden vahvuudeksi käsivarsien ja kyynärpäiden käytön. Hän kykeni "kauhomaan" vastustajien muodostaman miesmeren keskellä niin, että sallittu olkapäätaklaus kävi miltei mahdottomaksi. Jalkatekniikallaan Pelé puolestaan pystyi välttämään pallonriistoyritykset. Pelén pelitapa oli osin olosuhteiden sanelema, sillä hänen huippuaikanaan 1960-luvun alussa lajin puolustustaktiikka kukoisti. Tuolloin elettiin myös jalkapalloväkivallan kukkeinta aikaa ennen kuin FIFA alkoi tiukentaa varoitus- ja ulosajokäytäntöä.^[12]

Maineikkaita maaleja

Maaliskuussa 1961 ottelussa Fluminesea vastaan Pelé teki maalin, jossa hän harhauttaa kuusi pelaajaa sekä maalivahdin. O-Esporte-lehti nimesi sen "kauneimmaksi Maracanãlla tehdyksi maaliksi". Maalin kunniaksi on muistolaatta stadionin sisäänkäynnin päällä.^[21]

Pelén uran yksi suurimmista saavutuksia tapahtui vuonna 1969. Kun Pelén uran tuhannes maali alkoi lähestyä, jokaisessa pelissä oli satoja toimittajia. Pelé teki uransa 999. maalin rangaistuspotkusta ottelussa João Pessoassa Botafogoa vastaan, mutta samassa ottelussa Pelé joutui myös maalivahdiksi. Ottelussa Vasco da Gamaa vastaan vastustajan puolustaja teki oman maalin, ettei Pelé olisi saanut tehtyä 1000. maaliaan. Samassa ottelussa Pelé kuitenkin teki rangaistuspotkusta 1000. maalinsa.^[60][4]

Fernando Henrique Cardoson noustua valtaan Pelé ryhtyi Brasilian urheiluministeriksi vuonna 1995.^[61] Hän toimi ministerinä kolme vuotta.^[61] Hän näytteli useissa elokuvissa, muun muassa Pako voittoon -elokuvassa yhdessä Sylvester Stallonen kanssa.^[62] Pelé toimi englantilaisen Fulhamin kykyjenetsijänä.^[63]

Pelé aloitti toimintansa Unescon hyvän tahdon lähettiläänä 19. huhtikuuta 1994.^[64] Pelén teemana oli urheilu huumeidenkäytön ja köyhyyden vastaisena toimintana.^[64]

Valikoitu filmografia

^[65]

• A Marcha (1972)
• Os Trombadinhas (1979)
• Pako voittoon (1981)
• Täysosuma (1987)

Pelé meni naimisiin vuonna 1966 Rosemerin kanssa Pelén vanhempien talossa Santosissa.^[66] Pelélle syntyi ensimmäinen lapsi, Kelly Cristina, vuonna 1967 ja toinen, Edson Cholbi do Nascimento eli Edinho, 27. elokuuta 1970.^[67][68] Kolmas lapsi Rosemerin Jennifer syntyi vuonna 1978, mutta samana vuonna Pelé ja Rose erosivat.^[69] Peléllä on kaksi aviotonta lasta: Flávia Christina Kurtz (s. 1968) toimittaja Lenita Kurtzin kanssa sekä Sandra Regina Machado sisäkkö Anísia Machadon kanssa. Sandra on kirjoittanut kirjan Tytär, jota Kuningas ei halunnut (port. A filha que o Rei não quis).^[69]

Pelé meni huhtikuussa 1994 naimisiin recifeläisen gospelmuusikko Assíria Seixas Lemosin kanssa. Hän sai Assírian kanssa kaksoset Joshuan ja Celesten 26. syyskuuta 1996.^[70]

Terveys

Vuonna 1977 uutisoitiin, että Pelén oikea munuainen on poistettu.^[71]

Pelé joutui vuonna 2019 sairaalaan virtsatieinfektion vuoksi. Häneltä leikattiin samalla munuaiskiviä.^[72]

Pelé sairastui vuoden 2021 syyskuussa paksusuolen syöpään ja joutui tehohoitoon, josta hän kotiutui saman vuoden lokakuussa. Pelé kävi tämän jälkeen säännöllisesti kemoterapiassa.^[73] Marraskuussa 2022 brasilialainen lehti uutisoi, että Pelé olisi siirretty palliatiiviseen hoitoon, mutta Pelén tytär Flavia Nascimento kertoi Pelén olleen sairaalassa hengitystieinfektion vuoksi.^[74] Pelé kuoli 82-vuotiaana 29. joulukuuta 2022.^[3] Häntä hoitanut Albert Einstein -sairaala ilmoitti kuolinsyyksi ”useiden elinten toimintahäiriöt, jotka johtuivat paksusuolen syövän etenemisestä yhdistettynä Pelén aiempaan terveydentilaan”.^[75] Hänet haudattiin tiistaina 3. tammikuuta kotikaupungissaan Santosissa Memorial Necrópole Ecumênicaan.^[76] 230 000 ihmistä kävi jättämässä hyvästit Pelélle Vila Melmiron stadionilla.^[77][78] Brasiliaan julistettiin kolmen päivän suruaika hänen kuolemansa jälkeen.^[76]

• 1956, 1958, 1960, 1961, 1962, 1964, 1965, 1967, 1968, 1969, 1973 Sao Paulon osavaltiomestaruus
  • Paras maalintekijä^[58] 1957, 1958, 1959, 1960, 1961, 1962, 1963, 1964, 1965, 1973
• 1962,^[79] 1963^[80] Copa Libertadores
• 1962,^[81] 1963^[82] Intercontinental Cup
• 1961, 1962, 1963, 1964, 1965, 1968 Brasilian Cup^[83]
  • Paras maalintekijä 1961, 1963, 1964 (jaetusti)
• 1977 NASLn mestaruus^[84]

Pelén merkitys tunnustettiin jo hänen aktiivivuosinaan. Hänet valittiin vuonna 1973 Etelä-Amerikan parhaaksi jalkapalloilijaksi.^[58]

Peléä on kunnioitettu myös urheilu-uransa jälkeen useilla huomionosoituksilla. Hänet valittiin National Soccer Hall of Fameen vuonna 1993.^[35] Vuonna 1999 Pelé nimettiin vuosisadan parhaaksi urheilijaksi sekä Helsingin Sanomien,^[85] Dagens Nyheterin,^[86] L'Équipen,^[38] että Reutersin^[38] julkaisemilla listoilla. Kansainvälinen olympiakomitea on nimennyt hänet 1900-luvun urheilijaksi^[87] ja Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA "Vuosisadan pelaajaksi".^[88]

Pelé pitää hallussaan myös yhtä merkittävää maailmanennätystä. Hän on tehnyt eniten pääsarjamaaleja (541) ja Lionel Messin (672) jälkeen eniten maaleja yhdessä seurassa (643 maalia Santosille).^[89][90]

• FIFA 100

• Duarte, Orlando, Ballos, Alex & Pelé: Pelé. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20594-3.
• Timo Järviö: HS-tähdet. Vuosisadan 100 parasta urheilijaa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24592-5.
• Pelé, toim. Robert L. Fish: Jalkapallo – elämäni. (Alkuteos: My life and the beautiful game). Suomentanut Yrjö Lautela. Espoo: Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1539-7.

Viitteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pelé.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Pelé.

• Fifa World Cup Archives: Pelé Yahoo (englanniksi)
• Pelé, O REI, THE KING, EL REY (englanniksi)
• Pelé Internet Movie Databasessa
• Kaikkien aikojen paras Pelé vieraili Suomessa 1986 (Yle Elävä arkisto)