Kreikkalainen kirjaimisto
Kreikkalainen kirjaimisto (kreikkalainen aakkosto, m.kreik. τὸ ἀλφάβητον, to alfabēton) on aakkosto, jota on käytetty kreikan kielen kirjoittamiseen 700-luvulta eaa. lähtien, muinaiskreikasta aina nykykreikkaan saakka. Sen kirjainten edustamat äänteet olivat kuitenkin muinaiskreikassa osittain erilaiset kuin nykyään. Nykyisessä muodossaan aakkostoon kuuluu 24 kirjainta, alkaen alfasta ja päättyen oomegaan.[1]
| Kreikkalainen kirjaimisto | |
|---|---|
 | |
| Tyyppi | aakkosto |
| Kielet | kreikka |
| Aikakausi | 700-luvulta eaa. lähtien |
| Kirjoitussuunta | vasemmalta oikealle |
| ISO 15924 | Grek, 200 |
| Unicode-lohko | 0370–03FF kreikka ja kopti 1F00–1FFF laajennettu kreikka |
Kreikkalainen kirjaimisto on kehitetty foinikialaisen kirjaimiston pohjalta. Kreikkalainen kirjaimisto oli ensimmäinen, johon sisältyivät konsonanttimerkkien lisäksi myös vokaalimerkit, ja edusti näin ensimmäisenä äännekirjoitusta. Se on toiminut mallina niin latinalaiselle kuin kyrillisellekin kirjaimistolle. Kreikkalaisia kirjaimia käytetään myös numeromerkkeinä kreikkalaisten numeroiden järjestelmässä.[1]
Matematiikan ja fysiikan kaavoissa kreikkalaisia kirjaimia käytetään monenlaisten suureiden ja muuttujien merkitsemiseen. Lisäksi kreikkalaisia kirjaimia (tai niiden muunnelmia) voi esiintyä muiden tieteenalojen erikoismerkinnöissä (esimerkiksi kansainvälisen foneettisen kirjaimiston ja suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen merkkeinä).
Historia
- Pääartikkeli: Kreikkalaisen kirjaimiston historia
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Kreikkalaiset kehittivät kirjaimistonsa foinikialaisen kirjaimiston pohjalta geometrisella kaudella 700-luvulla eaa. Foinikiaa kirjoitettiin seemiläisenä kielenä pelkillä konsonanteilla, joita oli 22. Koska kreikka kielenä oli erilainen, eikä näin montaa konsonanttia tarvittu, osa konsonanttimerkeistä otettiin vastaamaan kreikan vokaaleita (esim. alfa < alef). Näin syntyi ensimmäinen varsinainen aakkoskirjoitus, jossa on merkit sekä konsonanteille että vokaaleille. Kreikkalaiset olivat ensimmäisiä Euroopassa, jotka käyttivät aakkoskirjoitusta.[1][2]
Osa kirjaimista, kuten fii, khii, psii ja oomega, olivat ilmeisesti kreikkalaisten omaa keksintöä. Foinikialaiseen tapaan kreikkaa kirjoitettiin alun perin oikealta vasemmalle tai joskus niin kutsuttuna bustrofedonina, jossa joka toinen rivi oli kirjoitettu oikealta vasemmalle ja joka toinen vasemmalta oikealle. Vähitellen kirjoitussuunnaksi vakiintui nykyinen vasemmalta oikealle. Kirjaimistossa oli paljon alueellista vaihtelua kreikan lukuisten murteiden erojen vuoksi, ja alun perin siihen kuului myös sittemmin käytöstä poistuneita kirjaimia, kuten digamma, koppa ja san.[1]
Vuonna 403/402 eaa. Ateenassa virallistettiin käyttöön joonialainen kirjaimisto, johon myös nykyinen kreikkalainen kirjaimisto perustuu.[1] Kirjaimisto vakiintui klassiseen muotoonsa 300-luvulla eaa. Ainoastaan joidenkin kirjainten äännearvo on muuttunut antiikin ajoista nykypäiviin siirryttäessä.
Kreikkalainen kirjaimisto toimi pohjana Euroopan muille aakkoskirjoituksille, ensin latinalaiselle kirjaimistolle ja sitten kyrilliselle kirjaimistolle.
Kirjaimet
| Kirjain | Nimi suomeksi | Muinaiskreikassa[3] | Nykykreikassa | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Iso | Pieni | Nimi | Ääntäminen | IPA | Nimi | Ääntäminen | IPA | |
| Α | α | alfa | άλφα | a, aa | [a], [aː] | άλφα, álfa | a | [a] |
| Β | β | beeta | βήτα | b | [b] | βήτα, víta | v | [v] |
| Γ | γ | gamma | γάμμα | g, γ-, κ-, ξ- ja χ-äänteiden edellä äng-äänne | [g] [ŋ] | γάμα, gáma | a-, o-, u-äänteiden ja konsonanttien edellä väljä g (khii:n soinnillinen vastine), e- ja i-äänteiden edellä voimakas j, γ-, κ-, ξ- ja χ-äänteiden edellä äng-äänne | [ɣ] [ʝ] [ŋ] |
| Δ | δ | delta | δέλτα | d | [d] | δέλτα, délta | kuten th englannin sanassa this | [ð] |
| Ε | ε | epsilon | ἔψιλον | e | [e] | έψιλο(ν), épsilo(n) | e | [e] |
| Ζ | ζ | zeeta | ζήτα | d + soinnillinen s | [dz] | ζήτα, zíta | soinnillinen s | [z] |
| Η | η | eeta | ἤτα | ee | [εː] | ήτα, íta | i | [i] |
| Θ | θ | theeta | θήτα | th | [tʰ] | θήτα, thíta | kuten th englannin sanassa mouth | [θ] |
| Ι | ι | ioota | ιώτα | i, ii | [i], [iː] | γιώτα, gióta | i | [i] |
| Κ | κ | kappa | κάππα | k | [k] | κάπα, kápa | k | [k] |
| Λ | λ | lambda | λάμβδα | l | [l] | λάμδα, lámda | l | [l] |
| Μ | μ | myy | μυ | m | [m] | μι, mi | m | [m] |
| Ν | ν | nyy | νυ | n | [n] | νι, ni | n | [n] |
| Ξ | ξ | ksii | ξι | ks | [ks] | ξι, xi | ks | [ks] |
| Ο | ο | omikron | όμικρον | o | [o] | όμικρο(ν), ómikro(n) | o | [o] |
| Π | π | pii | πι | p | [p] | πι, pi | p | [p] |
| Ρ | ρ | rhoo | ῥο | r | [r] | ρο, ro | r | [r] |
| Σ | σ ς | sigma | σίγμα | s | [s] | σίγμα, sígma | s | [s] |
| Τ | τ | tau | ταυ | t | [t] | ταυ, taf | t | [t] |
| Υ | υ | ypsilon | ύψιλον | y, yy | [y], [yː] | ύψιλο(ν), ýpsilo(n) | i | [i] |
| Φ | φ | fii | φι | ph, f | [pʰ], [f] | φι, fi | f | [f] |
| Χ | χ | khii | χι | kh | [kʰ] | χι, chi | kuten ch saksan sanassa doch, venäjän х | [x], [ç] |
| Ψ | ψ | psii | ψι | ps | [ps] | ψι, psi | ps | [ps] |
| Ω | ω | oomega | ωμέγα | oo | [oː] | ωμέγα, oméga | o | [o] |
Eräät muinaiskreikan kirjaimet ovat jääneet pois käytöstä:
| Kirjain | Nimi suomeksi | Muinaiskreikassa[3] | Nykykreikassa | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Iso | Pieni | Nimi | Ääntäminen | IPA | Nimi | Ääntäminen | IPA | |
| Ϝ | ϝ | digamma | ϝαῦ | w | [w] | δίγαμμα | ei käytössä | |
| Ϛ | ϛ | stigma | – | st | [st] | στίγμα | ||
| Ͱ | ͱ | heeta | ἧτα | h | [h] | – | ||
| Ϻ | ϻ | san | ϻάν | s | [s] | σάν | ||
| Ϙ Ϟ | ϙ ϟ | koppa | ϙόππα | q | [k] | κόππα | ||
| Ͳ Ϡ | ͳ ϡ | sampii | – | ss | [sː], [ks], [ts] | σαμπί | ||
| Ϸ | ϸ | shoo | – | š | [ʃ] | – | ||
Diakriittiset merkit
Kreikkalaisen kirjaimiston kirjainten yhteydessä, useimmiten vokaalien päällä, käytetään useita diakriittisia merkkejä eli tarkkeita. Nykykreikassa käytetään nykyisin niin kutsuttua monotonista ortografiaa, jossa on kaksi tarketta: akuuttiaksentti ja treema. Aiemmin käytettiin polytonista ortografiaa, johon kuului useita erilaisia aksentti-, henkos- yms. merkkejä.
Siirtokirjoitus
Kreikkalaisia kirjaimia nykykreikkalaisesta tekstistä latinaistettaessa noudatetaan suomenkielisissä teksteissä nykyisin suosituksen mukaan kreikkalaista standardia ELOT 743. Sitä käytetään erityisesti paikannimiin, johon se on myös YK:n suositus, ja henkilönnimiin. Tätä suositusta noudatettaessa nimien latinaistus poikkeaa osin suomen äänne- ja oikeinkirjoitusjärjestelmään mukautetuista transkriboinneista.[4][5]
Aiemmin suomenkielisissä teksteissä on käytetty suomalaista standardia SFS 5807. Se pohjautuu saksalaiseen standardiin DIN 31 634 ja eroaa osin kansainvälisestä standardista ISO 843. SFS 5807 sisältää nykykreikan transkribointisääntöjen lisäksi translitterointisäännöt etenkin muinaiskreikkaa varten,[6] ja muinaiskreikan osalta ohjeistus on edelleen käytössä.
Unicode
Unicode-standardissa kreikkalaisen kirjaimiston merkit ovat koodeilla U+0370–U+03FF (kreikka ja kopti)[7] ja U+1F00–U+1FFF (laajennettu kreikka).[8]
Lähteet
Kirjallisuutta
- Woodard, Roger D.: Greek Writing from Knossos to Homer: A Linguistic Interpretation of the Origin of the Greek Alphabet and the Continuity of Ancient Greek Literacy. Oxford University Press, 1997. ISBN 0195355660.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreikkalainen kirjaimisto Wikimedia Commonsissa
