Haisjärvi
Haisjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Pälkäneellä Laipanmaan metsäalueella sijaitseva järvi.[2][1]
| Haisjärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Pälkäne |
| Koordinaatit | , 24°34′35″E |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Mallasveden ja Pälkäneveden alue (35.71) |
| Laskujoki | ei laskuojaa [1] |
| Järvinumero | 35.716.1.027 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 147 m [1] |
| Rantaviiva | 0,527 km [2] |
| Pinta-ala | 1,269 ha [2] |
| Saaria | 1 [1] |
 Haisjärvi | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Maantietoa
Järven pinta-ala on 1,3 hehtaaria ja se on 200 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Se on muodostunut samalla tavalla kuin muutkin lähialueen pikkujärvet Ahvenainen, Musta-Sorsamo, Pikku-Sorsamo, Iso-Sorsamo, Kailajärvi, Pikku-Kaila, Masolammi ja Haisjärvi.[3] Sitä ympäröivät lännessä multivuori, kaakossa Haisjärvenmäki ja koillisessa nimetön mäkialue. Mäkien keskelle jää suoalue, jossa järvi sijaitsee. Sen rantaviivan pituus on 550 metriä ja sen rannat ovat ojitettua suota. Järvellä on kartan mukaan yksi saari, joka silaitsee rannan tuntumassa.[2][1][4]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Mallasveden ja Pälkäneveden alueella (35.71), jonka Sappeenjärvenojan valuma-alueeseen (35.716) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 147 metriä mpy. Järveen ei ole johdettu suon kuivatusojia, vaan ne kuljettavat vedet etelään ja pohjoiseen kaivettuja ojia myöten pois suolta. Vesireitin vedet laskevat lopuksi Sappeenjärven kautta Pälkäneveden Jouttesselän Hiukonlahteen.[2][1]
Historiaa
Lähialueen pikkujärvien muodostumishistoria alkaa viimeisen jääkauden lopussa noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja paikalle jäi Itämeren Yoldia-vaiheen aikainen saaristo, jonka vedenpinnan korkeus sijaitsi nykyisen 145–150 metrin korkeuskäyrällä. Vapautuneiden alueiden morenimaat huuhtoutuivat rannasta mereen ja aallokko jätti mäkien rinteille rantavoiminen paljastamia kalliopintoja. Merenpinta laski nopeasti ja järvet jäivät alueen lähekkäisten kallioisten moreenimäkien välisiin painaumiin, jotka tämän jälkeen alkoivat soistua.[3]