Iso-Röyhkönen
Iso-Röyhkönen [2][1] on Pirkanmaalla Oriveden Ristijärvellä sijaitseva järvi.[2][1]
| Iso-Röyhkönen | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Orivesi |
| Koordinaatit | , 24°37′44″E |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Längelmäveden alue (35.72) |
| Laskujoki | oja Isoon Urttimenjärveen [1] |
| Järvinumero | 35.724.1.013 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 124,8 m [1] |
| Rantaviiva | 2,571 km [2] |
| Pinta-ala | 14,722 ha [2] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Iso-Röyhkönen | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Maantietoa
Järven pinta-ala on 14,7 hehtaaria ja se on 700 metriä pitkä ja 500 metriä leveä. Järvi on kuitenkin tiimalasin muotoinen, jolloin sen keskikohta on järven päitä kapeampi. Järvellä ei ole ei ole missään yli 200 metriä suurempaa leveyttä. Järven kapeikko on vain 100 leveä leveä ja se jakaakin järven kahteen osioon. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 2,6 kilometriä ja sen rannat ovat soistunutta metsämaata kapean vyöhykkeen matkalta. Kaupemana rannasta metsämaa nousee korkeille mäille, missä on myös kalliota. Järven itäpuolella kohoaa nimetön mäki yli 40 metriä vedenpintaa ylemmäksi. Samoin tekee järven länsipuolella ja järven luoteispuolella kohoavat reunimmaiset rinteet Kuppilanvuoren mäestä. Rannoille on rakennettu neljä vapaa-ajan asuntoa, joille tulee tiet Ristijärven kylästä.[2][1][3]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Äväntäjärven valuma-alueeseen (35.724) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 124,8 metriä mpy. Järven pohjoispuolelta on siihen johdettu kapean suon kuivatusoja ja etelästä laskee järveen Pieni-Röyhkösen luontainen laskuoja. Järven oma laskuoja laskee Ison Urttimenjärven eteläpäähän.[2][1]
Historiaa
Vuoden 1958 peruskartassa on järven ympäröivät suota ojittamattomia. Pieni Röyhkösen ja Iso-Röyhkösjärven (silloinen karttanimi) laskuojat ovat luontaisen oloisia. Vuoden 1977 kartassa on järven pohjoispuolen soille kaivettu ojat ja myös laskuoja vaikuttaa nyt peratulta. Vuoden 1986 kartassa on karttaan jälkipainoksena lisätty monia metsäteitä, joita rakennettiin myöhemmin.[4][5][6]