Kankijärvi (Jämsä)
Kankijärvi [2][1] on Keski-Suomessa Jämsässä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.[2][1]
| Kankijärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi |
| Kunnat | Jämsä |
| Koordinaatit | , 24°52′13″E |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Längelmäveden alue (35.72) |
| Laskujoki | oja Vähään Valkeajärveen [1] |
| Järvinumero | 35.722.1.029 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 128,5 m [1] |
| Rantaviiva | 2,417 km [2] |
| Pinta-ala | 11,054 ha [2] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Kankijärvi | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Maantietoa
Järven pinta-ala on 11,1 hehtaaria ja se on 1,0 kilometriä pitkä ja 150 metriä leveä. Se sijaitsee laeveän ja pohjoisivuiltansa jyrkkärinetisen Karttianvuoren koillispuolella. Vuoren rinteet muodostavat järven lounaisrannat ja ne laskeutuvat jyrkinä järveen. Järven pohjoispäässä on myös jyrkänteitä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 2,4 kilometriä ja sen rannat ovat metsämaata, joka on paikoin soistunutta. Järven lähiympäristössä on ollut kolme maatilaa, joista kaksi on edelleen viljelyssä. Järven rannoille on rakennettu viisi vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee metsätiet valtatieltä 9 tai yhdystieltä 14249.[2][1][3]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueella (35.7) Längelmäveden alueeseen (35.72), jonka Koljonselän alueeseen (35.722) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 128,5 metriä mpy. Siihen on johdettu yhdeksän metsäojaa, joista neljä tuovat suon kuivatusvesiä. Järvi laskee Vähään Valkaeajärveen vesireitille, jonka muodostuu peräkkäisten järvien ketjusta: Valkeajärvi, Vähä Valkeajärvi, Karttianjärvi, Liivesjärvi, Sulunjärvi, mikä laskee lopuksi Koljonselän Säkin Oinaspohjan lahteen.[2][1]
Historiaa
Vuoden 1965 peruskartassa karttaan oli merkitty enemmän peltopalstoja kuin nykyään. Kartassa ei ollut yhtään vapaa-ajan asuntoa, mutta vuoden 1986 kartassa ne ovat olleet jo kaikki.[4][5]