Iso-Sorsamo
Iso-Sorsamo [2][1] on Pirkanmaalla Pälkäneellä Laipanmaan metsäalueella sijaitseva järvi.[2][1]
| Iso-Sorsamo | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Pälkäne |
| Koordinaatit | , 24°33′51″E |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Mallasveden ja Pälkäneveden alue (35.71) |
| Laskujoki | oja Pikku-Sorsamoon [1] |
| Järvinumero | 35.716.1.029 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 125,3 m [1] |
| Rantaviiva | 2,287 km [2] |
| Pinta-ala | 14,868 ha [2] |
| Saaria | 1 [1] |
 Iso-Sorsamo | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Maantietoa
Järven pinta-ala on 14,9 hehtaaria ja se on 700 metriä pitkä ja 350 metriä leveä. Se on muodostunut samalla tavalla kuin muutkin lähialueen pikkujärvet Ahvenainen, Musta-Sorsamo, Pikku-Sorsamo, Iso-Sorsamo, Kailajärvi, Pikku-Kaila, Masolammi ja Haisjärvi.[3] Järvi jää Ahvenaiskallion ja muutaman muun mäen keskellä sijaitsevaan painaumaan. Järvellä on kartan mukaan yksi autio saari, joka on yli 30 metriä pitkä. Sen rantaviivan pituus on 2,3 kilometriä ja sen rannat ovat metsämaata lukuun ottamatta eteläpäätä, jossa se on suota. Rannoille on rakennettu kahdeksan vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet etelästä Säynäjärven kylästä tai pohjoisesta Rajalan kämpältä, minne pääsee Sahalahden kylältä.[2][1][4]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Mallasveden ja Pälkäneveden alueella (35.71), jonka Sappeenjärvenojan valuma-alueeseen (35.716) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 125,3 metriä mpy. Siihen laskee pari lyhyttä metsäojaa ja sen alle 30 metriä pitkä laskuoja lähtee sen eteläpäästä ja oja laskee Pikku-Sorsamoon. Vesireitin vedet laskevat lopuksi Sappeenjärven kautta Pälkäneveden Jouttesselän Hiukonlahteen.[2][1]
Historiaa
Lähialueen pikkujärvien muodostumishistoria alkaa viimeisen jääkauden lopussa noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja paikalle jäi Itämeren Yoldia-vaiheen aikainen saaristo, jonka vedenpinnan korkeus sijaitsi nykyisen 145–150 metrin korkeuskäyrällä. Vapautuneiden alueiden morenimaat huuhtoutuivat rannasta mereen ja aallokko jätti mäkien rinteille rantavoiminen paljastamia kalliopintoja. Merenpinta laski nopeasti ja järvet jäivät alueen lähekkäisten kallioisten moreenimäkien välisiin painaumiin, jotka tämän jälkeen alkoivat soistua.[3]